Rajatun riskin valmistustoimintamalliin siirtymisen siirtohinnoittelukohtelu
Napola, Antti (2017-03-13)
Rajatun riskin valmistustoimintamalliin siirtymisen siirtohinnoittelukohtelu
Napola, Antti
(13.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Verotuksessa konsernin tulot ja menot on kohdistettava erillisyhtiöperiaatteen mukaisesti oikeassa
suhteessa konserniyhtiöille. Etuyhteydessä tehtävien liiketoimien hinnoittelu tulee tapahtua
markkinaehtoisesti, eli etuyhteysliiketoimen ehtojen tulee vastata sellaisia ehtoja, joita toisistaan
riippumattomat osapuolet vertailukelpoisessa tilanteessa noudattaisivat. Liiketoiminnan
uudelleenjärjestelyiden yhteydessä tämä niin kutsuttu siirtohinnoittelu nousee keskeiseen rooliin,
sillä muutokset yksittäisten konserniyhtiöiden toiminnoissa, varoissa tai riskeissä vaikuttavat niiden
markkinaehtoiseen tulonmuodostukseen, valtioiden verotusvallan jakautumiseen sekä veropohjan
muodostumiseen ja säilymiseen.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta tarkastelun kohde huomioiden myös liiketaloudelliset
näkökulmat ovat keskeisessä asemassa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella rajatun riskin
valmistusmalliin siirtymiseen liittyviä siirtohinnoitteluriskejä ja antaa vastaus siihen, miten
järjestely voidaan markkinaehtoperiaatteen vaatimalla tavalla hyväksyttävästi toteuttaa. Tutkielman
keskeinen tarkastelunkohde on, siirtyykö järjestelyssä jotain arvokasta, josta tulisi
markkinaehtoperiaatteen mukaisesti maksaa korvaus ja miten markkinaehtoinen korvaus tulisi
uudelleenjärjestelyn yhteydessä määrittää.
OECD:n siirtohinnoittelumenetelmät eivät lähtökohtaisesti sovellu uudelleenjärjestelystä
maksettavan korvauksen arviointiin, joten tukea on haettava rahoitusteorian mukaisista
arvonmääritysmenetelmistä. Menetelmien soveltamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon
markkinaehtoisen hinnan standardin asettamat vaatimukset, kuten kaksipuolinen tarkastelu ja
osapuolten realistiset vaihtoehdot järjestelylle. Kassavirtaperusteisista arvonmääritysmenetelmistä
ylijäävän tuoton menetelmää voidaan pitää tarkasteltavassa tilanteessa soveltuvimpana.
Lähtökohtana arvonmäärityksessä on jatkuva liiketoiminta (ongoing concern), minkä lisäksi
markkinaehtoisessa korvauksessa tulee myös huomioida järjestelyssä siirtyvä liikearvo.
Epävarmasta oikeustilasta huolimatta markkinaehtoperiaatteen soveltamien ei tulisi perustua
puhtaasti kirjallisiin sopimuksiin, vaan keskeistä on tunnistaa todelliset liiketoimet, joiden
mukaisesti markkinaehtoinen siirtohinta tulee määrittää. Erityisesti liiketoiminnan
uudelleenjärjestelyissä tuleekin varmistua siitä, että osapuolten tosiasiallinen toiminta ja tehdyt
sopimukset vastaavat toisiaan.
suhteessa konserniyhtiöille. Etuyhteydessä tehtävien liiketoimien hinnoittelu tulee tapahtua
markkinaehtoisesti, eli etuyhteysliiketoimen ehtojen tulee vastata sellaisia ehtoja, joita toisistaan
riippumattomat osapuolet vertailukelpoisessa tilanteessa noudattaisivat. Liiketoiminnan
uudelleenjärjestelyiden yhteydessä tämä niin kutsuttu siirtohinnoittelu nousee keskeiseen rooliin,
sillä muutokset yksittäisten konserniyhtiöiden toiminnoissa, varoissa tai riskeissä vaikuttavat niiden
markkinaehtoiseen tulonmuodostukseen, valtioiden verotusvallan jakautumiseen sekä veropohjan
muodostumiseen ja säilymiseen.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta tarkastelun kohde huomioiden myös liiketaloudelliset
näkökulmat ovat keskeisessä asemassa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella rajatun riskin
valmistusmalliin siirtymiseen liittyviä siirtohinnoitteluriskejä ja antaa vastaus siihen, miten
järjestely voidaan markkinaehtoperiaatteen vaatimalla tavalla hyväksyttävästi toteuttaa. Tutkielman
keskeinen tarkastelunkohde on, siirtyykö järjestelyssä jotain arvokasta, josta tulisi
markkinaehtoperiaatteen mukaisesti maksaa korvaus ja miten markkinaehtoinen korvaus tulisi
uudelleenjärjestelyn yhteydessä määrittää.
OECD:n siirtohinnoittelumenetelmät eivät lähtökohtaisesti sovellu uudelleenjärjestelystä
maksettavan korvauksen arviointiin, joten tukea on haettava rahoitusteorian mukaisista
arvonmääritysmenetelmistä. Menetelmien soveltamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon
markkinaehtoisen hinnan standardin asettamat vaatimukset, kuten kaksipuolinen tarkastelu ja
osapuolten realistiset vaihtoehdot järjestelylle. Kassavirtaperusteisista arvonmääritysmenetelmistä
ylijäävän tuoton menetelmää voidaan pitää tarkasteltavassa tilanteessa soveltuvimpana.
Lähtökohtana arvonmäärityksessä on jatkuva liiketoiminta (ongoing concern), minkä lisäksi
markkinaehtoisessa korvauksessa tulee myös huomioida järjestelyssä siirtyvä liikearvo.
Epävarmasta oikeustilasta huolimatta markkinaehtoperiaatteen soveltamien ei tulisi perustua
puhtaasti kirjallisiin sopimuksiin, vaan keskeistä on tunnistaa todelliset liiketoimet, joiden
mukaisesti markkinaehtoinen siirtohinta tulee määrittää. Erityisesti liiketoiminnan
uudelleenjärjestelyissä tuleekin varmistua siitä, että osapuolten tosiasiallinen toiminta ja tehdyt
sopimukset vastaavat toisiaan.