Vanhuuden ajan turvan järjestäminen eteläisessä Afrikassa. Vertaileva tutkimus eläkejärjestelmämalleista ja niiden kehityksestä SADC-maissa.
Tuominen, Jenni (2017-03-14)
Vanhuuden ajan turvan järjestäminen eteläisessä Afrikassa. Vertaileva tutkimus eläkejärjestelmämalleista ja niiden kehityksestä SADC-maissa.
Tuominen, Jenni
(14.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön maita (eng. SADC, Southern African Development Community) ja tarkoituksenani on vertailla niiden eläkejärjestelmiä ja etsiä syitä sille, mikä yhdistää tietynlaisen eläkejärjestelmän maita. Mielenkiintoni kohdistuu erityisesti maihin, jotka ovat toteuttaneet universaalin eläkejärjestelmän. Löytyykö universaaleista maista joitain tiettyjä ominaispiirteitä, joita tarveharkintaisissa ja sosiaalivakuutusjärjestelmän maissa ei ole? Tutkimuskysymyksiin vastaan aineistoni pohjalta, joka koostuu Kansainvälisen työjärjestö ILO:n (eng. International Labour Organisation) ja SSA:n (Social Security Administration, USA Government) tilastoista sekä muista tilastolähteistä. Tutkimusmenetelmäni, jonka avulla vastaan tutkimuskysymyksiini, on sekä laadullista että tilastollista menetelmää yhdistelevä Charles Raginin (1980) kehittämä Qualitative Comparative Analysis (QCA). QCA:n avulla aineistosta etsitään selittävien muuttujien yhdistelmiä, joiden avulla eläkemallia ja sen syntyä pyritään selittämään. Teoreettinen viitekehys perustuu eläkejärjestelmien piirteitä käsittelevien teorioihin ja niitä koskevaan aikaisempaan tutkimukseen.
Tutkimustulokset osoittavat, että tietyillä selittävien tekijöiden yhdistelmillä on eteläisessä Afrikassa yhteys universaaliin ja sosiaalivakuutuspohjaiseen eläkejärjestelmään. Universaaliin malliin ovat yhteydessä pieni väestö, suhteellinen vauraus, tasa-arvo ja poliittinen vakaus. Eteläisessä Afrikassa universaaleja maita yhdistää myös hallinnon tehokkuus ja korruption vähäisyys. Sosiaalivakuutusjärjestelmän maita puolestaan yhdistää suuri väestö, vasemmistovalta, maalaisväestön suuri osuus, poliittinen epävakaus, hallinnon tehottomuus ja korruptio. Suurella osalla selittävistä tekijöistä ei puolestaan voida nähdä olevan yhteyttä tarveharkintaisen malliin.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että valitut selittävät muuttujat eivät sellaisenaan muodosta yhdistelmiä, jotka pystyisivät selittämään kaikkia kolmea hyvinvointivaltiomallia, mutta universaaliin ja sosiaalivakuutusjärjestelmään ne ovat yhteydessä. Tutkimustuloksia tarkastellessa ja niiden yleistämistä pohtiessa on kuitenkin hyvä muistaa, että tutkimuksen kohteena oli yhteensä vain kymmenen maata ja vain kaksi näistä maista oli universaalin eläkejärjestelmän maita. Laajoja yleistyksiä kehitysmaita tai edes Afrikan maita koskien ei siis voida tämän tutkielman perusteella tehdä. Eteläiseen Afrikkaan varovaisia yleistyksiä voidaan kuitenkin soveltaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että tietyillä selittävien tekijöiden yhdistelmillä on eteläisessä Afrikassa yhteys universaaliin ja sosiaalivakuutuspohjaiseen eläkejärjestelmään. Universaaliin malliin ovat yhteydessä pieni väestö, suhteellinen vauraus, tasa-arvo ja poliittinen vakaus. Eteläisessä Afrikassa universaaleja maita yhdistää myös hallinnon tehokkuus ja korruption vähäisyys. Sosiaalivakuutusjärjestelmän maita puolestaan yhdistää suuri väestö, vasemmistovalta, maalaisväestön suuri osuus, poliittinen epävakaus, hallinnon tehottomuus ja korruptio. Suurella osalla selittävistä tekijöistä ei puolestaan voida nähdä olevan yhteyttä tarveharkintaisen malliin.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että valitut selittävät muuttujat eivät sellaisenaan muodosta yhdistelmiä, jotka pystyisivät selittämään kaikkia kolmea hyvinvointivaltiomallia, mutta universaaliin ja sosiaalivakuutusjärjestelmään ne ovat yhteydessä. Tutkimustuloksia tarkastellessa ja niiden yleistämistä pohtiessa on kuitenkin hyvä muistaa, että tutkimuksen kohteena oli yhteensä vain kymmenen maata ja vain kaksi näistä maista oli universaalin eläkejärjestelmän maita. Laajoja yleistyksiä kehitysmaita tai edes Afrikan maita koskien ei siis voida tämän tutkielman perusteella tehdä. Eteläiseen Afrikkaan varovaisia yleistyksiä voidaan kuitenkin soveltaa.