Siirtohinnoittelujärjestelyt valtiontukisääntelyn soveltamisen näkökulmasta
Näätänen, Suvi (2017-03-28)
Siirtohinnoittelujärjestelyt valtiontukisääntelyn soveltamisen näkökulmasta
Näätänen, Suvi
(28.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on Euroopan unionin valtiontukisääntelyn soveltaminen siirtohinnoittelujärjestelyihin. Tarkastelussa ovat haitalliset siirtohinnoittelutoimenpiteet, jotka heikentävät valtioiden verotuloja ja johtavat eriarvoiseen verokohteluun yritysten välillä. Kansainväliseen verotukseen liittyy läheisesti keskustelu valtioiden veropohjan rapautumisesta ja voittojen siirroista, eli niin kutsutuista BEPS-tilanteista. Valtiontukisääntelyn tarkoituksena on ehkäistä valtiontuet, jotka vääristävät tai uhkaavat vääristää sisämarkkinoiden toimintaa.
Tutkielmassa tarkastellaan valtiontukisääntelyn soveltamisen edellytyksiä siirtohinnoittelujärjestelyihin, kun huomioidaan jäsenvaltioiden välittömän verotuksen suvereniteetti. Tutkielmassa käsitellään lisäksi siirtohinnoittelujärjestelyiden edellytyksiä, jotta järjestely olisi valtiontukisääntelyn mukainen. Tutkielman metodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Valtiontukisäätelyn soveltamista siirtohinnoittelujärjestelyihin tulkitaan voimassa olevan EU-oikeuden ja vallitsevien periaatteiden sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden avulla. Tämän lisäksi analysoidaan keskeisimpiä komission päätöksiä ja EU-tuomioistuimen tuomioita.
Tutkielman perusteella voidaan todeta ensinnäkin, että valtiontukisääntelyllä voidaan rajoittaa jäsenvaltioiden verosuvereniteettia, jos sovittu siirtohinnoittelujärjestely ei ole EU-oikeuden mukainen. Siirtohinnoitteluun liittyvissä sopimuksissa tulee noudattaa valtiontukisääntelyä. Toiseksi, haitallisten siirtohinnoittelujärjestelyiden valtiontukiarvioinnissa on keskeisintä määritellä myönnetyn edun valikoivuus eli selektiivisyys. Selektiivisyyden osoittamiseksi pitää tunnistaa poiketaanko järjestelyllä valtion yleisestä verojärjestelmästä eikä poikkeaminen ole oikeutettua järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen perusteella. Haitallisille siirtohinnoittelujärjestelyille on ominaista, että viranomaisen harkinnanvaraisella päätöksellä poiketaan yleisestä verotusmenettelystä, jolloin yhtiö saa valikoivaa taloudellista etua verrattuna muihin oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vastaavassa asemassa oleviin yhtiöihin.
Tutkielman keskeisin tulos on, että siirtohinnoittelujärjestelyiden valtiontukiarvioinnissa markkinaehtoperiaate on vakiintunut merkittäväksi tulkintalähteeksi. Markkinaehtoperiaate on saavuttanut velvoittavan normin aseman ja sen noudattamista valvotaan valtiontukisääntelyn nojalla. Sovituissa siirtohinnoittelun ennakkohinnoittelusopimuksissa tai muissa veropäätöksissä tulee varmistua, valittu menetelmä johtaa markkinaehtoiseen lopputulokseen.
Tutkielmassa tarkastellaan valtiontukisääntelyn soveltamisen edellytyksiä siirtohinnoittelujärjestelyihin, kun huomioidaan jäsenvaltioiden välittömän verotuksen suvereniteetti. Tutkielmassa käsitellään lisäksi siirtohinnoittelujärjestelyiden edellytyksiä, jotta järjestely olisi valtiontukisääntelyn mukainen. Tutkielman metodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Valtiontukisäätelyn soveltamista siirtohinnoittelujärjestelyihin tulkitaan voimassa olevan EU-oikeuden ja vallitsevien periaatteiden sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden avulla. Tämän lisäksi analysoidaan keskeisimpiä komission päätöksiä ja EU-tuomioistuimen tuomioita.
Tutkielman perusteella voidaan todeta ensinnäkin, että valtiontukisääntelyllä voidaan rajoittaa jäsenvaltioiden verosuvereniteettia, jos sovittu siirtohinnoittelujärjestely ei ole EU-oikeuden mukainen. Siirtohinnoitteluun liittyvissä sopimuksissa tulee noudattaa valtiontukisääntelyä. Toiseksi, haitallisten siirtohinnoittelujärjestelyiden valtiontukiarvioinnissa on keskeisintä määritellä myönnetyn edun valikoivuus eli selektiivisyys. Selektiivisyyden osoittamiseksi pitää tunnistaa poiketaanko järjestelyllä valtion yleisestä verojärjestelmästä eikä poikkeaminen ole oikeutettua järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen perusteella. Haitallisille siirtohinnoittelujärjestelyille on ominaista, että viranomaisen harkinnanvaraisella päätöksellä poiketaan yleisestä verotusmenettelystä, jolloin yhtiö saa valikoivaa taloudellista etua verrattuna muihin oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vastaavassa asemassa oleviin yhtiöihin.
Tutkielman keskeisin tulos on, että siirtohinnoittelujärjestelyiden valtiontukiarvioinnissa markkinaehtoperiaate on vakiintunut merkittäväksi tulkintalähteeksi. Markkinaehtoperiaate on saavuttanut velvoittavan normin aseman ja sen noudattamista valvotaan valtiontukisääntelyn nojalla. Sovituissa siirtohinnoittelun ennakkohinnoittelusopimuksissa tai muissa veropäätöksissä tulee varmistua, valittu menetelmä johtaa markkinaehtoiseen lopputulokseen.