Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla ja korkeakoulujärjestelmässä
Ojala, Kristiina (2017-05-12)
Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla ja korkeakoulujärjestelmässä
Ojala, Kristiina
(12.05.2017)
Annales Universitatis Turkuensis C 437 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6823-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6823-7
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Ylemmät ammattikorkeakoulu (YAMK) -tutkinnot vakinaistettiin 1.8.2005 suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään. Tutkintojen vakinaistamisen taustalla olivat ammattikorkeakoulujen toiveet ja tutkinnoista käydyt moninaiset keskustelut sekä Bolognan prosessin vaikutteet. Lisäksi tutkinnon perusteita olivat tarve lisätä työelämäkytkentäistä asiantuntijuutta ja kehittää ammatillisia jatkokoulutusväyliä. Tutkinnot tuottavat maisterin tutkintojen rinnalla julkiseen virkaan tai tehtävään saman kelpoisuuden.
Tutkimuksessa tarkastellaan YAMK-tutkintoja työmarkkinoilla tutkinnon merkityksen, tutkinnosta saadun työmarkkinahyödyn ja osaamisen, sekä tutkinnon suorittamiseen vaikuttaneiden tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, minkälainen tutkinnon kilpailuasetelma työmarkkinoilla on suhteessa yliopistolliseen maisterin tutkintoon. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään yleensä korkeakoulutuksen, tutkintojen ja erityisesti YAMK-tutkinnon asemoitumista työelämän rekrytointiasetelmissa ja osana korkeakoulujärjestelmää. Näiden kysymysten kautta pyritään löytämään vastauksia siihen, minkälainen on YAMK-tutkinnon koulutuspoliittinen merkitys ja asema.
Tutkimuksen aineisto koostui AMK-tutkinnon suorittaneille (N= 1274) ja heidän työnantajilleen (N=78) vuonna 2012 suunnatuista kyselyistä. YAMK-tutkinnon suorittaneet olivat kaikilta ammattikorkeakoulun kahdeksalta koulutusalalta ja työnantajat eri sektoreilta ja toimialoilta. Tutkimuksessa tutkinnon suorittaneiden aineistoa tarkastellaan myös osaksi sukupuolittain ja koulutusalakohtaisesti sekä työnantajien aineistoa työnantajien ylimmän koulutustaustan pohjalta. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja khin neliö -testiä (X2), t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä tai t-testin ja varianssianalyysin epäparametrisia vastineita. Faktorianalyyseistä käytettiin pääkomponenttianalyysia ja konfirmatorista faktorianalyysiä. Avointen kysymysten analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja aineiston kvantifiointi.
Tärkeimpiä syitä YAMK-tutkinnon suorittamiseen oli osaamisen ja yleensä itsensä kehittäminen. Tutkinto suoritettiin myös siksi, että sen voi suorittaa ammattikorkeakoulussa sekä kilpailukyvyn ja työmarkkina-aseman vahvistamiseksi. Tutkinnon suorittamisen syistä työuhilla ja -vaatimuksilla oli vähäisin merkitys. Tutkinnon suorittaneet hyötyivät tutkinnosta eniten työpaikkakohtaisen osaamisen kasvulla. Valmistuneet kokivat hyötyneensä tutkinnosta myös yleisten valmiuksien kasvulla. Nämä valmiudet käsittivät valmiuksia yleensä asiantuntijatyöhön ja elinikäiseen oppimiseen sekä saatua täysin uutta osaamista. Tutkinnosta saatu hyöty sekä uralla etenemisen että työmarkkinoilla kilpailukyvyn lisääntymisen osalta oli vähempää.
Suhteessa maistereihin YAMK-tutkinnon kilpailukykyä heikensi tutkinnon matala arvostus ja huono tunnettuus sekä se, että rekrytoinnissa työnantajat suosivat pitkälti omaa koulutustaustaansa vastaavia hakijoita. Työnantajat myös suhtautuivat varautuneesti YAMK-tutkinnon tuottamaan osaamiseen ja kilpailukykyyn, eivätkä nähneet tutkinnon vastaavan maisterin tutkintoa. Maisterin tutkintoon verrattaessa YAMK-tutkinnon
suorittaneet uskoivat tutkinnon tuottavan enemmän osaamista kuin kilpailukykyä. Toisaalta osaamista pidettiin myös kilpailukykyä vahvistavana tekijänä. Työnantajat osoittivat YAMK-tutkinnon lisäarvoksi verrattuna maisterin tutkintoon tutkinnon työelämä- ja käytäntökeskeisyyden ja tutkinnon tuoman erityisosaaminen.
Tutkinnon suorittaneet saivat YAMK-tutkinnosta laajasti ja monipuolisesti työelämävalmiuksia. Asia- ja asiantuntijuusosaamisen lisäksi koulutuksesta saatiin esimerkiksi tutkimusosaamista, avarakatseisuutta, työn- ja ajanhallintaa sekä yhteistyö- ja verkostosuhteita. Tutkinnosta saatiin siis monipuolisesti osaamista ja työelämävalmiuksia asiantuntijuuteen, kuten tutkinnon koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi on asetettu. Tästä huolimatta tutkinnosta saadut valmiudet eivät olleet riittäviä siihen nähden, miten suuri merkitys näillä eri valmiuksilla oli tutkinnon suorittaneiden työtehtävistä suoriutumisessa. Työnantajat olivat kuitenkin tyytyväisiä siihen,miten koulutus vastasi työelämän osaamisvaatimuksiin. Siitäkin huolimatta, että työnantajat suhtautuivat epäilevästi YAMK-tutkinnon tuottamaan osaamiseen ja kilpailukykyyn verrattuna maistereihin. Kertooko tämä, että ammatillinen ylempi korkeakoulutus antaa kyllä työtehtävissä edellytettäviä työelämävalmiuksia ja osaamista sinänsä, mutta ei riittävästi verrattuna maisteritutkintoon?
YAMK-tutkintoa pidettiin tarpeellisena korkeakoulutusväylänä ja osaamisen tuottajana työmarkkinoille. Tästä huolimatta tutkinnon asema korkeakoulujärjestelmässä ja työmarkkinoilla oli epäselvä, mikä ilmeni esimerkiksi tutkinnon tehtäväkentän epäselvyytenä työmarkkinoilla suhteessa ammattikorkeakoulun perustutkintoon ja yliopiston maisteritutkintoon nähden. Tähän on syynä erityisesti se, että tutkintoa ei edelleenkään tunneta kovin hyvin opiskelijoiden keskuudessa eikä työmarkkinoilla, eikä tutkinto ole kovin arvostettu.
Tutkinnon aseman epäselvyyttä korkeakoulujärjestelmässä lisäsi se, että YAMK-tutkinnosta ei ole joustavaa väylää tohtorikoulutukseen. Tutkinto muodostaa yhdenlaisen umpiperän. Kannatusta tutkinnon suorittaneilta saikin erityisesti ammattikorkeakoulujen oman tohtorikoulutusjärjestelmän luonti. Työnantajat sen sijaan suhtautuivat kriittisesti ammattikorkeakoulun tarpeelle omaan tohtorikoulutusjärjestelmään. Lisäksi tutkinnon suorittaneet eivät pitäneet YAMK-tutkinnon tutkintonimikettä informatiivisena ja toimivana, koska se ei erotu riittävästi ammattikorkeakoulun perustutkinnon nimikkeestä, ei ole tutkinnon tasoa kuvaava eikä vertaudu oikealla tavalla yliopiston tutkintonimikkeisiin. Tutkinnon suorittaneet kannattivat maisteri (AMK) nimikettä, joka nostaisi tutkinnon arvoa, statusta ja antaisi tasapuolisemman kohtelun maisteritutkinnon suorittaneiden kanssa työmarkkinoilla.
Työnantajien vastauksista välittyi osaamisen, kouluttautumisen ja korkeakoulutuksen merkitys, kysyntä ja arvostus työmarkkinoilla. Työnantajat eivät liiemmälti nähneet tarvetta korkeakoulutuksen vähentämiselle, eivätkä kokeneet ongelmaksi tutkintojen liiallista arvostamista. Työnantajat pitivät jatkuvaa kouluttautumista tärkeänä. Tämä tukee sitä, että itsensä kehittämisestä ja osaamisen ylläpitämisestä on tullut yhä tärkeämpi selviytymiskeino työmarkkinoilla.
Aineiston tulosten pohjalta YAMK-tutkinnon koulutuspoliittinen merkitys ja asema tutkinnon suorittaneiden ja työnantajien näkökulmasta piirtyy seuraavasti: YAMK-tutkinto on tarpeellinen ammatilliseen ja työelämälähtöiseen ylemmän korkeakouluväylän tarjoamiseen. Tutkinto näyttäytyy myös yliopistokoulutuksesta erottuvana ja erilaisena osaamisen ja osaajien merkittävänä tuottajana työmarkkinoille. Suhteessa maisterin tutkintoon YAMK-tutkinto ei ole työmarkkinoilla kilpailukykyinen. Tutkinto tarvitsee lisää tiedotusta, näyttöä, statusta ja kilpailukykyä työmarkkinoilla paremmin pärjäämiseen. Lisäksi YAMK-tutkinnon suorittaneiden tohtoroitumisväylästä tulisi tosiallisesti käydä keskustelua. Tutkinnon asema osaajien ja osaamisen tuottajana ja tarjoajana koulutus- ja työelämäkentässä on epäselvä ja tutkinto kaipaakin täsmennystä omaan työmarkkinapaikkaan. The university of applied sciences master’s degree in the labor market and higher education system
The University of Applied Sciences Master’s degree (UAS Master’s degree) gained a permanent status in the Finnish higher education system on 1 August 2005. The incentive for standardizing the degrees arose from the Universities of Applied Sciences and from manifold discussions regarding the degree, as well as the influences of the Bologna process. In addition, further grounds for the degrees derived from the need to increase the working life-linked expertise and to develop the pathways for professional further education. The degrees generate the same qualifications to public office or post as the University Master’s degrees.
This study focuses on the UAS Master’s degrees in the labor market from the perspectives of the significance, benefits and competence gained from the degree, as well as from the perspective of the factors that have contributed to completing the degree. The study also examines what the competitive position of the UAS Master’s degree is in the labor market in relation to the University Master’s degree. In addition, the study studies the position of higher education in general, that of the degrees, and in particular the UAS Master’s degree in the labor market recruitment configurations, as well as a part of the higher education system. This study sets out to examine the educational significance and position of the UAS Master’s degree.
The research data included UAS Master’s degree graduates (N=1274) and their employers (N=78) surveyed in 2012. The UAS Master’s degree graduates were from all eight UAS fields of education and the employers were from different employer sectors and industries. In this study the graduate survey data were also partly examined from the point of view of the gender and the field of education, while the employer survey data were also observed from the point of the employers’ highest educational background. The data were analyzed using direct distributions, cross-tabulation and chi-square (X2), t-test and one-way analysis of variance or nonparametric equivalents of the t-test and one-way analysis. Factor analysis, more specifically principal component analysis and confirmatory factor analysis was also used in the study. The open-ended questions in the survey were analyzed by inductive content analysis and the quantification of the data.
The main reasons for graduates completing the UAS Master’s degree was the development of their competence and themselves. The degree was also done because it could be carried out in the UAS, but also because it might strengthen their competitiveness and position in the labor market. Work-related threats and requirements were the least important reasons to complete the degree. The graduates benefited most from completing the degree in a sense that the degree increased the graduates’ job-specific skills. The graduates felt they had also benefited from the degree in terms of growth in their general abilities. These abilities included gaining skills for expert work and lifelong learning and acquiring completely new skills. As regards to the graduates’ career advancement and competitiveness in the labor market the benefits of the degree were lower.
In relation to the University Master’s degree the competitiveness of the UAS Master’s degree weakened by the low appreciation and weak recognition of the degree as well as by the fact that in a recruitment situation employers largely prefer applicants that have the same educational background as the employers themselves. The employers also felt reserved as to the competence and competitiveness of the UAS Master’s degree, and did not see that the degree correspond the university master’s degree. Compared to the University Master’s degree the graduates of the UAS Master’s degree believed that the degree generates more competence than competitiveness. On the other hand, the competence was considered a factor that strengthened competitiveness. The employers showed that the increased value of the UAS Master’s degree was the focus on work and practice as well as increased specialist expertise.
The graduates gained broad and varied working life skills from the UAS Master’s degree. Apart from expertise, the graduates gained e.g. research skills, open-mindedness, time and work management, collaboration and networking skills. Thus, a wide range of competence and working life skills for expertise were obtained from the degree, that being set an educational policy objective of the degree. Nevertheless, the abilities obtained from the degree were not adequate in relation to the importance of these skills when carrying out work tasks. Employers, however, were satisfied with how the education responds to the requirements of working life. Still, employers were doubtful about the competence and competitiveness of the UAS Master’ degree in relation to the University Master’s degree. Does this mean that higher vocational education produces required working life skills and competence per se, but not enough compared to the University Master’s degree?
The UAS Master’s degree is considered a necessary route to higher education and expertise producer in the labor market. In spite of this the position of the degree is unclear in the system of higher education and in the labor market. This is reflected in, for example, the fact that the range of work tasks in the labor market are ambivalent in relation to the UAS Bachelor’s degree and the University Master’s degree. This is due, in particular, to the fact that the degree is still not very well known among students and in the labor market, and that the degree is not highly valued.
The unclear position of the degree in the system of higher education is increased by the fact that there is no flexible route from the UAS Master’s degree to doctoral study. The degree forms a sort of dead end. The graduates supported the idea of creating a doctoral education system within the UAS. The employers, instead, were critical of creating such a system in the UAS. Moreover, the graduates did not find the title of the UAS Master’s degree informative and functional, because it does not stand out enough from the title of the UAS Bachelor’s degree, nor does it describe the level of the degree nor correspond to the University degree titles. The graduates supported the title of the Master (UAS), which would increase the value and status of the degree and would provide them with more equitable handling in the labor market compared with the graduates of the University Master’s degree.
The employers’ responses conveyed the significance, demand and appreciation of competence, education and higher education in the labor market. The employers did not see need for reducing higher education, nor did they find excessive appreciation of the degrees a problem. The employers found continuous education important. This supports the view that self-development and maintenance of competence has become increasingly important as a means of survival in the labor market.
Based on the research material, the significance of the educational policy and the position of the UAS Master’s degree is drawn as follows, from the point of view of the graduates and the employers: The UAS Master’s degree is a necessary route to the vocational and working-life oriented higher education. The degree also appears distinct and different from the University education and it is a significant generator of competence and experts to the labor market. In relation to the University Master’s degree the UAS Master’s degree is not competitive in the labor market. The degree needs more informing, display, status and competitiveness in order to succeed better in the labor market. In addition, the route to the doctoral education of the UAS Master’s degree graduates should certainly be discussed. The position of the degree as a generator and provider of experts and competence is unclear in the field of the labor market and thus the degree needs more clarification in its own labor market position.
Tutkimuksessa tarkastellaan YAMK-tutkintoja työmarkkinoilla tutkinnon merkityksen, tutkinnosta saadun työmarkkinahyödyn ja osaamisen, sekä tutkinnon suorittamiseen vaikuttaneiden tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, minkälainen tutkinnon kilpailuasetelma työmarkkinoilla on suhteessa yliopistolliseen maisterin tutkintoon. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään yleensä korkeakoulutuksen, tutkintojen ja erityisesti YAMK-tutkinnon asemoitumista työelämän rekrytointiasetelmissa ja osana korkeakoulujärjestelmää. Näiden kysymysten kautta pyritään löytämään vastauksia siihen, minkälainen on YAMK-tutkinnon koulutuspoliittinen merkitys ja asema.
Tutkimuksen aineisto koostui AMK-tutkinnon suorittaneille (N= 1274) ja heidän työnantajilleen (N=78) vuonna 2012 suunnatuista kyselyistä. YAMK-tutkinnon suorittaneet olivat kaikilta ammattikorkeakoulun kahdeksalta koulutusalalta ja työnantajat eri sektoreilta ja toimialoilta. Tutkimuksessa tutkinnon suorittaneiden aineistoa tarkastellaan myös osaksi sukupuolittain ja koulutusalakohtaisesti sekä työnantajien aineistoa työnantajien ylimmän koulutustaustan pohjalta. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja khin neliö -testiä (X2), t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä tai t-testin ja varianssianalyysin epäparametrisia vastineita. Faktorianalyyseistä käytettiin pääkomponenttianalyysia ja konfirmatorista faktorianalyysiä. Avointen kysymysten analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja aineiston kvantifiointi.
Tärkeimpiä syitä YAMK-tutkinnon suorittamiseen oli osaamisen ja yleensä itsensä kehittäminen. Tutkinto suoritettiin myös siksi, että sen voi suorittaa ammattikorkeakoulussa sekä kilpailukyvyn ja työmarkkina-aseman vahvistamiseksi. Tutkinnon suorittamisen syistä työuhilla ja -vaatimuksilla oli vähäisin merkitys. Tutkinnon suorittaneet hyötyivät tutkinnosta eniten työpaikkakohtaisen osaamisen kasvulla. Valmistuneet kokivat hyötyneensä tutkinnosta myös yleisten valmiuksien kasvulla. Nämä valmiudet käsittivät valmiuksia yleensä asiantuntijatyöhön ja elinikäiseen oppimiseen sekä saatua täysin uutta osaamista. Tutkinnosta saatu hyöty sekä uralla etenemisen että työmarkkinoilla kilpailukyvyn lisääntymisen osalta oli vähempää.
Suhteessa maistereihin YAMK-tutkinnon kilpailukykyä heikensi tutkinnon matala arvostus ja huono tunnettuus sekä se, että rekrytoinnissa työnantajat suosivat pitkälti omaa koulutustaustaansa vastaavia hakijoita. Työnantajat myös suhtautuivat varautuneesti YAMK-tutkinnon tuottamaan osaamiseen ja kilpailukykyyn, eivätkä nähneet tutkinnon vastaavan maisterin tutkintoa. Maisterin tutkintoon verrattaessa YAMK-tutkinnon
suorittaneet uskoivat tutkinnon tuottavan enemmän osaamista kuin kilpailukykyä. Toisaalta osaamista pidettiin myös kilpailukykyä vahvistavana tekijänä. Työnantajat osoittivat YAMK-tutkinnon lisäarvoksi verrattuna maisterin tutkintoon tutkinnon työelämä- ja käytäntökeskeisyyden ja tutkinnon tuoman erityisosaaminen.
Tutkinnon suorittaneet saivat YAMK-tutkinnosta laajasti ja monipuolisesti työelämävalmiuksia. Asia- ja asiantuntijuusosaamisen lisäksi koulutuksesta saatiin esimerkiksi tutkimusosaamista, avarakatseisuutta, työn- ja ajanhallintaa sekä yhteistyö- ja verkostosuhteita. Tutkinnosta saatiin siis monipuolisesti osaamista ja työelämävalmiuksia asiantuntijuuteen, kuten tutkinnon koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi on asetettu. Tästä huolimatta tutkinnosta saadut valmiudet eivät olleet riittäviä siihen nähden, miten suuri merkitys näillä eri valmiuksilla oli tutkinnon suorittaneiden työtehtävistä suoriutumisessa. Työnantajat olivat kuitenkin tyytyväisiä siihen,miten koulutus vastasi työelämän osaamisvaatimuksiin. Siitäkin huolimatta, että työnantajat suhtautuivat epäilevästi YAMK-tutkinnon tuottamaan osaamiseen ja kilpailukykyyn verrattuna maistereihin. Kertooko tämä, että ammatillinen ylempi korkeakoulutus antaa kyllä työtehtävissä edellytettäviä työelämävalmiuksia ja osaamista sinänsä, mutta ei riittävästi verrattuna maisteritutkintoon?
YAMK-tutkintoa pidettiin tarpeellisena korkeakoulutusväylänä ja osaamisen tuottajana työmarkkinoille. Tästä huolimatta tutkinnon asema korkeakoulujärjestelmässä ja työmarkkinoilla oli epäselvä, mikä ilmeni esimerkiksi tutkinnon tehtäväkentän epäselvyytenä työmarkkinoilla suhteessa ammattikorkeakoulun perustutkintoon ja yliopiston maisteritutkintoon nähden. Tähän on syynä erityisesti se, että tutkintoa ei edelleenkään tunneta kovin hyvin opiskelijoiden keskuudessa eikä työmarkkinoilla, eikä tutkinto ole kovin arvostettu.
Tutkinnon aseman epäselvyyttä korkeakoulujärjestelmässä lisäsi se, että YAMK-tutkinnosta ei ole joustavaa väylää tohtorikoulutukseen. Tutkinto muodostaa yhdenlaisen umpiperän. Kannatusta tutkinnon suorittaneilta saikin erityisesti ammattikorkeakoulujen oman tohtorikoulutusjärjestelmän luonti. Työnantajat sen sijaan suhtautuivat kriittisesti ammattikorkeakoulun tarpeelle omaan tohtorikoulutusjärjestelmään. Lisäksi tutkinnon suorittaneet eivät pitäneet YAMK-tutkinnon tutkintonimikettä informatiivisena ja toimivana, koska se ei erotu riittävästi ammattikorkeakoulun perustutkinnon nimikkeestä, ei ole tutkinnon tasoa kuvaava eikä vertaudu oikealla tavalla yliopiston tutkintonimikkeisiin. Tutkinnon suorittaneet kannattivat maisteri (AMK) nimikettä, joka nostaisi tutkinnon arvoa, statusta ja antaisi tasapuolisemman kohtelun maisteritutkinnon suorittaneiden kanssa työmarkkinoilla.
Työnantajien vastauksista välittyi osaamisen, kouluttautumisen ja korkeakoulutuksen merkitys, kysyntä ja arvostus työmarkkinoilla. Työnantajat eivät liiemmälti nähneet tarvetta korkeakoulutuksen vähentämiselle, eivätkä kokeneet ongelmaksi tutkintojen liiallista arvostamista. Työnantajat pitivät jatkuvaa kouluttautumista tärkeänä. Tämä tukee sitä, että itsensä kehittämisestä ja osaamisen ylläpitämisestä on tullut yhä tärkeämpi selviytymiskeino työmarkkinoilla.
Aineiston tulosten pohjalta YAMK-tutkinnon koulutuspoliittinen merkitys ja asema tutkinnon suorittaneiden ja työnantajien näkökulmasta piirtyy seuraavasti: YAMK-tutkinto on tarpeellinen ammatilliseen ja työelämälähtöiseen ylemmän korkeakouluväylän tarjoamiseen. Tutkinto näyttäytyy myös yliopistokoulutuksesta erottuvana ja erilaisena osaamisen ja osaajien merkittävänä tuottajana työmarkkinoille. Suhteessa maisterin tutkintoon YAMK-tutkinto ei ole työmarkkinoilla kilpailukykyinen. Tutkinto tarvitsee lisää tiedotusta, näyttöä, statusta ja kilpailukykyä työmarkkinoilla paremmin pärjäämiseen. Lisäksi YAMK-tutkinnon suorittaneiden tohtoroitumisväylästä tulisi tosiallisesti käydä keskustelua. Tutkinnon asema osaajien ja osaamisen tuottajana ja tarjoajana koulutus- ja työelämäkentässä on epäselvä ja tutkinto kaipaakin täsmennystä omaan työmarkkinapaikkaan.
The University of Applied Sciences Master’s degree (UAS Master’s degree) gained a permanent status in the Finnish higher education system on 1 August 2005. The incentive for standardizing the degrees arose from the Universities of Applied Sciences and from manifold discussions regarding the degree, as well as the influences of the Bologna process. In addition, further grounds for the degrees derived from the need to increase the working life-linked expertise and to develop the pathways for professional further education. The degrees generate the same qualifications to public office or post as the University Master’s degrees.
This study focuses on the UAS Master’s degrees in the labor market from the perspectives of the significance, benefits and competence gained from the degree, as well as from the perspective of the factors that have contributed to completing the degree. The study also examines what the competitive position of the UAS Master’s degree is in the labor market in relation to the University Master’s degree. In addition, the study studies the position of higher education in general, that of the degrees, and in particular the UAS Master’s degree in the labor market recruitment configurations, as well as a part of the higher education system. This study sets out to examine the educational significance and position of the UAS Master’s degree.
The research data included UAS Master’s degree graduates (N=1274) and their employers (N=78) surveyed in 2012. The UAS Master’s degree graduates were from all eight UAS fields of education and the employers were from different employer sectors and industries. In this study the graduate survey data were also partly examined from the point of view of the gender and the field of education, while the employer survey data were also observed from the point of the employers’ highest educational background. The data were analyzed using direct distributions, cross-tabulation and chi-square (X2), t-test and one-way analysis of variance or nonparametric equivalents of the t-test and one-way analysis. Factor analysis, more specifically principal component analysis and confirmatory factor analysis was also used in the study. The open-ended questions in the survey were analyzed by inductive content analysis and the quantification of the data.
The main reasons for graduates completing the UAS Master’s degree was the development of their competence and themselves. The degree was also done because it could be carried out in the UAS, but also because it might strengthen their competitiveness and position in the labor market. Work-related threats and requirements were the least important reasons to complete the degree. The graduates benefited most from completing the degree in a sense that the degree increased the graduates’ job-specific skills. The graduates felt they had also benefited from the degree in terms of growth in their general abilities. These abilities included gaining skills for expert work and lifelong learning and acquiring completely new skills. As regards to the graduates’ career advancement and competitiveness in the labor market the benefits of the degree were lower.
In relation to the University Master’s degree the competitiveness of the UAS Master’s degree weakened by the low appreciation and weak recognition of the degree as well as by the fact that in a recruitment situation employers largely prefer applicants that have the same educational background as the employers themselves. The employers also felt reserved as to the competence and competitiveness of the UAS Master’s degree, and did not see that the degree correspond the university master’s degree. Compared to the University Master’s degree the graduates of the UAS Master’s degree believed that the degree generates more competence than competitiveness. On the other hand, the competence was considered a factor that strengthened competitiveness. The employers showed that the increased value of the UAS Master’s degree was the focus on work and practice as well as increased specialist expertise.
The graduates gained broad and varied working life skills from the UAS Master’s degree. Apart from expertise, the graduates gained e.g. research skills, open-mindedness, time and work management, collaboration and networking skills. Thus, a wide range of competence and working life skills for expertise were obtained from the degree, that being set an educational policy objective of the degree. Nevertheless, the abilities obtained from the degree were not adequate in relation to the importance of these skills when carrying out work tasks. Employers, however, were satisfied with how the education responds to the requirements of working life. Still, employers were doubtful about the competence and competitiveness of the UAS Master’ degree in relation to the University Master’s degree. Does this mean that higher vocational education produces required working life skills and competence per se, but not enough compared to the University Master’s degree?
The UAS Master’s degree is considered a necessary route to higher education and expertise producer in the labor market. In spite of this the position of the degree is unclear in the system of higher education and in the labor market. This is reflected in, for example, the fact that the range of work tasks in the labor market are ambivalent in relation to the UAS Bachelor’s degree and the University Master’s degree. This is due, in particular, to the fact that the degree is still not very well known among students and in the labor market, and that the degree is not highly valued.
The unclear position of the degree in the system of higher education is increased by the fact that there is no flexible route from the UAS Master’s degree to doctoral study. The degree forms a sort of dead end. The graduates supported the idea of creating a doctoral education system within the UAS. The employers, instead, were critical of creating such a system in the UAS. Moreover, the graduates did not find the title of the UAS Master’s degree informative and functional, because it does not stand out enough from the title of the UAS Bachelor’s degree, nor does it describe the level of the degree nor correspond to the University degree titles. The graduates supported the title of the Master (UAS), which would increase the value and status of the degree and would provide them with more equitable handling in the labor market compared with the graduates of the University Master’s degree.
The employers’ responses conveyed the significance, demand and appreciation of competence, education and higher education in the labor market. The employers did not see need for reducing higher education, nor did they find excessive appreciation of the degrees a problem. The employers found continuous education important. This supports the view that self-development and maintenance of competence has become increasingly important as a means of survival in the labor market.
Based on the research material, the significance of the educational policy and the position of the UAS Master’s degree is drawn as follows, from the point of view of the graduates and the employers: The UAS Master’s degree is a necessary route to the vocational and working-life oriented higher education. The degree also appears distinct and different from the University education and it is a significant generator of competence and experts to the labor market. In relation to the University Master’s degree the UAS Master’s degree is not competitive in the labor market. The degree needs more informing, display, status and competitiveness in order to succeed better in the labor market. In addition, the route to the doctoral education of the UAS Master’s degree graduates should certainly be discussed. The position of the degree as a generator and provider of experts and competence is unclear in the field of the labor market and thus the degree needs more clarification in its own labor market position.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]