Sopimuksen synnyttävät tosiseikat – perinteisestä poikkeava sopimuksen syntymekanismi

Abstract

Perinteisesti on katsottu, että sopimus syntyy oikeustoimilain (228/1929) mukaisesti tarjouksen ja hyväksyvän vastauksen seurauksena. Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin jouduttu huomaamaan, että sopimusinstituutin piiriin on ollut tarpeellista saada tilanteita, joista ei ole selvästi tunnistettavissa tahtoa tai tahdonilmaisuja. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että sopimus voi syntyä myös ilman tahdonilmaisuja tietyn tosiasiallisen toiminnan seurauksena. Tutkimuksessa hyödynnetään lainopillista eli oikeusdogmaattista metodia, jonka avulla voidaan rakentaa normi- ja tulkintakannanottoja. Pääasiallisena lähdeaineistona hyödynnetään oikeustieteellistä tutkimusaineistoa.

Suoraan tietyn tosiasiallisen toiminnan seurauksena syntyvien sopimusten tyyppitapauksina pidetään luvatonta pysäköintiä yksityisellä alueella tai liputta matkustamista joukkoliikenteessä. Sopimus katsotaan syntyneeksi, kun toinen osapuoli ryhtyy kiellonvastaiseen menettelyyn piittaamatta palveluntarjoajan asettamista ehdoista. Tutkielmassa osoitetaan, ettei tällaisissa tilanteissa voida puhua kiellettyyn menettelyyn ryhtyneen henkilön antamasta tahdonilmaisusta. Sopimussidonnaisuus syntyy, vaikka kiellettyyn menettelyyn ryhtyvä henkilö toisi selvästi esille sitoutumistahtonsa puuttumisen.

Tutkimuksessa kehitetään harkintakriteereitä, joiden tarkoituksena on yhtenäistää vastaavan kaltaisten tilanteiden ratkaisemista. Jotta sopimussuhde voitaisiin katsoa syntyneeksi, on kulloisenkin arvioitavan tilanteen läpäistävä seuraavat kriteerit: 1) menettelytavan tai käytännön vakiintuneisuus 2) objektiivinen sopimusluonne, 3) ennalta-arvattavuus, 4) havaittavuus ja 5) sopimusosapuolen aito valinnanmahdollisuus. Vaikka menettely täyttäisi kaikki edellä mainitut kriteerit, on sen lisäksi oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. Ratkaisuissa ei ole mahdollista suorittaa puhdasta oikeudellista harkintaa, jolloin ratkaisut ilmentävät myös yhteiskunnallisia arvoja ja tavoitteita.

Sitoutumistahdon sijasta sopimussitovuuden on mahdollista nähdä perustuvan vapaaseen valintaan tietyissä olosuhteissa riippumatta siitä, sisältääkö tämä valinta tahto- tai luottamuselementin. Vapaaseen valintaan sisältyvä toisintoimimismahdollisuus pitää sopimukset edelleen useamman osapuolen myötävaikutusta vaativina oikeussuhteina, eikä tällöin ole mahdollista perustaa velvoitteita toiselle osapuolelle ilman tämän myötävaikutusta.