MILLAINEN ERITYISLAPSI ON? Käsityksiä erityislapsesta ja erityislapsen vanhemmasta verkkokeskusteluissa
Voltti, Katja (2017-05-17)
MILLAINEN ERITYISLAPSI ON? Käsityksiä erityislapsesta ja erityislapsen vanhemmasta verkkokeskusteluissa
Voltti, Katja
(17.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Erityislapsi on määrittelemätön käsite, mutta sanaa käytetään arkipuheessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää: Millainen kuva erityislapsesta ja erityislapsen vanhemmasta rakennetaan verkkokeskusteluissa? Annettu kuva saattaa vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevan lapsen identiteettiin ja käsityksiin vanhemmuudesta.
Fenomenogarfialla tutkitaan ihmisten arkikäsitysten laadullisia eroja. Käsityksistä rakennetaan kuvauskategorioita, jotka kuvaavat kulttuurissa esiintyviä yleisiä käsityksiä. Ekologista teoriaa ihmisen kehityksestä on käytetty analysoinnissa apuna tulosten jäsentämisessä lapsen sosiaalisen todellisuuden eri tasoille. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu 2008–2015 Vauva.fi-sivustolla erityislapsesta käydyistä 20 verkkokeskustelusta. Aineisto ei ole tutkimusta varten tuotettua, vaan valikoitu valmiiksi tuotetusta materiaalista.
Erityislapsella tarkoitetaan lasta, jolla on erityisen tuen tarve suhteessa sosiaalisesti rakennettuun ympäristöön tai hänen kehityksensä poikkeaa tavanomaisesta. Tutkimuksen tuloksissa poikkeavaa käyttäytymistä ovat haastava käytös tai epäsosiaalinen käyttäytyminen. Ne vaikuttavat monella eri tasolla lapsen elämään. Vaikka lapsen haastavasta käyttäytymisestä vastuussa ovat pääasiassa vanhemmat ja ammattikasvattajat, erityislapsen koetaan olevan häiriöksi integroiduissa ryhmissä päiväkodissa tai koulussa. Erityislapsen kasvattamisen katsotaan olevan haasteellista ja vanhemmat välttävät liiallisia vaatimuksia lasta kohtaan. Kuntoutukseen liittyvillä asioilla on suuri rooli erityislapsen elämässä, mutta niiden ei katsota itsestään selvästi olevan lapselle parhaaksi. Erityislapselle tukitoimien ja palveluiden saaminen on vanhemmalle taistelua säästötoimenpiteitä vastaan ja erityislapset ovat niiden suhteen alueellisesti eriarvoisia.
Sosiaalityön keinoilla voidaan tukea erityislasta muodostamaan positiivinen identiteetti ja lapsen vanhempia voidaan auttaa tukemaan lastaan sen muodostamisessa. Perheneuvolasta saa tukea haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa toimimiseen. Koulussa kuraattori voi tukea erityislasta tuntemaan itsensä vertaisryhmään kuuluvaksi. Voi olla haasteellista selvittää erityislapsen näkemystä elämästään, mutta sitä ei saa ohittaa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten perheitä ei pidä jättää yksin selviytymään haasteiden kanssa, koska vanhemmat voivat uupua. Yleisiin asenteisiin voidaan vaikuttaa sosiaalityön tutkimuksella tuotetulla tiedolla, joka vähentää vääriä käsityksiä erityislapsista ja heidän vanhemmistaan.
Fenomenogarfialla tutkitaan ihmisten arkikäsitysten laadullisia eroja. Käsityksistä rakennetaan kuvauskategorioita, jotka kuvaavat kulttuurissa esiintyviä yleisiä käsityksiä. Ekologista teoriaa ihmisen kehityksestä on käytetty analysoinnissa apuna tulosten jäsentämisessä lapsen sosiaalisen todellisuuden eri tasoille. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu 2008–2015 Vauva.fi-sivustolla erityislapsesta käydyistä 20 verkkokeskustelusta. Aineisto ei ole tutkimusta varten tuotettua, vaan valikoitu valmiiksi tuotetusta materiaalista.
Erityislapsella tarkoitetaan lasta, jolla on erityisen tuen tarve suhteessa sosiaalisesti rakennettuun ympäristöön tai hänen kehityksensä poikkeaa tavanomaisesta. Tutkimuksen tuloksissa poikkeavaa käyttäytymistä ovat haastava käytös tai epäsosiaalinen käyttäytyminen. Ne vaikuttavat monella eri tasolla lapsen elämään. Vaikka lapsen haastavasta käyttäytymisestä vastuussa ovat pääasiassa vanhemmat ja ammattikasvattajat, erityislapsen koetaan olevan häiriöksi integroiduissa ryhmissä päiväkodissa tai koulussa. Erityislapsen kasvattamisen katsotaan olevan haasteellista ja vanhemmat välttävät liiallisia vaatimuksia lasta kohtaan. Kuntoutukseen liittyvillä asioilla on suuri rooli erityislapsen elämässä, mutta niiden ei katsota itsestään selvästi olevan lapselle parhaaksi. Erityislapselle tukitoimien ja palveluiden saaminen on vanhemmalle taistelua säästötoimenpiteitä vastaan ja erityislapset ovat niiden suhteen alueellisesti eriarvoisia.
Sosiaalityön keinoilla voidaan tukea erityislasta muodostamaan positiivinen identiteetti ja lapsen vanhempia voidaan auttaa tukemaan lastaan sen muodostamisessa. Perheneuvolasta saa tukea haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa toimimiseen. Koulussa kuraattori voi tukea erityislasta tuntemaan itsensä vertaisryhmään kuuluvaksi. Voi olla haasteellista selvittää erityislapsen näkemystä elämästään, mutta sitä ei saa ohittaa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten perheitä ei pidä jättää yksin selviytymään haasteiden kanssa, koska vanhemmat voivat uupua. Yleisiin asenteisiin voidaan vaikuttaa sosiaalityön tutkimuksella tuotetulla tiedolla, joka vähentää vääriä käsityksiä erityislapsista ja heidän vanhemmistaan.