Perustuslain 15 §:n omaisuudensuoja ja luottamuksensuoja suomalaisessa työeläkejärjestelmässä
Hoivala, Laura-Maija (2017-06-05)
Perustuslain 15 §:n omaisuudensuoja ja luottamuksensuoja suomalaisessa työeläkejärjestelmässä
Hoivala, Laura-Maija
(05.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee ansaituksi katsotun vanhuuseläkkeen nauttimaa PL 15 §:n mukaista omaisuudensuojaa suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Tarkastelu keskittyy lähinnä suojaan lainsäätäjää vastaan, mutta tutkimuksessa huomioidaan myös eläkelaitosten vastuu omaisuudensuojan tehokkaassa toteuttamisessa. Tutkielmassa pyritään selvittämään työeläkejärjestelmän kontekstissa vanhuuseläkkeen karttuman sekä karttumaan liitettävien taloudellisten odotusten rajoittamisen edellytykset. Toinen tutkimuksen pääkäsittelyaihe liittyy PL 15 §:n omaisuudensuojasäännöksestä oikeutuksensa saavaan luottamuksensuojaperiaatteeseen, jolla on merkitystä yleisemmin työeläkejärjestelmän muuttamisen yhteydessä. Luottamuksensuojaperiaatteen merkitys näkyy erityisesti eläke-etuuteen kiinteästi liittyvien edellytysten, kuten saamisedellytysten, lainsäädännöllisen muuttamisen yhteydessä. Yksilö saattaa saada tietynasteista suojaa näille eläke-etuuteensa liittyville perustelluille odotuksilleen.
Vallitsevan käytännön mukaan sekä omaisuudensuojan rajoituksia että omaisuuteen perustuvia oikeutettuja odotuksia rajoitettaessa rajoituksen tulee täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Tähän kokonaisarviointiin kuuluvat kiinteästi perustuslakivaliokunnan käytännössään uudelta lainsäädännöltä edellyttämät ominaisuudet, jotka liittyvät erityisesti lainsäädännön ajalliseen soveltamiseen ja sisällöllisiin rajoituksiin. Perusoikeuksista voidaankin johtaa ainakin suhteellinen kielto säätää taannehtivasti vaikuttavaa lainsäädäntöä. Lisäksi perustuslakivaliokunta on usein edellyttänyt omaisuuteen perustuvien odotusten suojaamiseksi erilaisia siirtymäjärjestelyjä, joilla lainsäädännön vaikutuksia pyritään pehmentämään erityisesti niille, joille uuden lainsäädännön vaikutukset ovat tuntuvimpia.
Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen, ja tavoitteena on selvittää voimassa olevan lainsäädännön perusteella ansaitun vanhuuseläkkeen omaisuudensuojan ala ja merkitys yksilölle tulevaisuudenkin lainsäädäntömuutoksia silmällä pitäen. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa käsitellään useita työeläkejärjestelmän muutoksia, niiden taustoja ja niistä annettuja perustuslakivaliokunnan lausuntoja, jotka muodostavat lähdeaineistosta merkittävän osuuden.
Vallitsevan käytännön mukaan sekä omaisuudensuojan rajoituksia että omaisuuteen perustuvia oikeutettuja odotuksia rajoitettaessa rajoituksen tulee täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Tähän kokonaisarviointiin kuuluvat kiinteästi perustuslakivaliokunnan käytännössään uudelta lainsäädännöltä edellyttämät ominaisuudet, jotka liittyvät erityisesti lainsäädännön ajalliseen soveltamiseen ja sisällöllisiin rajoituksiin. Perusoikeuksista voidaankin johtaa ainakin suhteellinen kielto säätää taannehtivasti vaikuttavaa lainsäädäntöä. Lisäksi perustuslakivaliokunta on usein edellyttänyt omaisuuteen perustuvien odotusten suojaamiseksi erilaisia siirtymäjärjestelyjä, joilla lainsäädännön vaikutuksia pyritään pehmentämään erityisesti niille, joille uuden lainsäädännön vaikutukset ovat tuntuvimpia.
Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen, ja tavoitteena on selvittää voimassa olevan lainsäädännön perusteella ansaitun vanhuuseläkkeen omaisuudensuojan ala ja merkitys yksilölle tulevaisuudenkin lainsäädäntömuutoksia silmällä pitäen. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa käsitellään useita työeläkejärjestelmän muutoksia, niiden taustoja ja niistä annettuja perustuslakivaliokunnan lausuntoja, jotka muodostavat lähdeaineistosta merkittävän osuuden.