Luonnonmuistomerkit Suomessa
Marttila, Terho (2017-06-12)
Luonnonmuistomerkit Suomessa
Marttila, Terho
(12.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitellään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen luonnonmuistomerkkien vaiheita Suomessa ensimmäisen luonnonsuojelulain voimaantulosta tähän päivään asti ja etsitään syitä siihen, miksi nämä aiemmin arvokkaat luonnonmonumentit ovat jääneet nykyään lähes unohduksiin. Ensimmäinen luonnonsuojelulaki vuonna 1923 mahdollisti yksittäisten luontokohteiden eli luonnonmuistomerkkien rauhoittamispäätökset. Rauhoituksista päätti yksityisillä mailla Lääninhallitukset maanomistajan aloitteesta eli rauhoitusanomusten perusteella. Julkisilla alueilla päätöksiä tekivät ne virastot, joiden hallinnoimilla alueilla kohteet sijaitsivat. 1990-luvun alussa luonnonsuojelulakia muutettiin siten, että kunnat saivat päättää omilla alueillaan kohteiden rauhoituksista ja 1996 koko luonnonsuojelulaki uudistettiin ja luonnonmuistomerkkien suojeluun tuli lisäksi pykälä 29§ eli luontotyyppisuojelu, jonka kohdassa 9. on maininta avointa maisemaa hallitsevista suurista yksittäisistä puista tai puuryhmistä. Luonnonmuistomerkkejä rauhoitettiin harvakseltaan 1923 alkaen, sotien jälkeen rauhoituspäätösten määrä alkoi hiljalleen kasvamaan ja 1960-luvulla päätöksiä tehtiin toistaiseksi eniten. Vielä 1970 ja -80 luvuilla rauhoitusmäärät pysyivät melko korkeina, mutta 1990-luvulla määrät laskivat ja 2000-luvuilla rauhoituksia on tehty hyvin vähän. Luonnonmuistomerkeistä koottiin julkaisuja eri vuosikymmeninä lähinnä Lääninhallituksiin koottujen tietojen perusteella. Viimeinen julkaisu kertoo rauhoitusmäärät ja kohteet kunnittain valtakunnallisesti vuoteen 1984 asti. Sen jälkeen valtakunnallista luetteloa ei ole julkaistu, koska velvoite rekisterin ylläpitämisestä siirtyi valtiolta kunnille. Tutkimuksessa selvitellään myös luonnonmuistomerkkien sisältämiä arvoja. Tutkimuksessa selvitellään myös sitä, mistä kaikkialta luonnonmuistomerkkejä koskevaa tietoa on saatavilla ja miten uusi luonnonmuistomerkkirekisteri olisi mahdollista koota. Aineistoina on käytetty vanhoja luonnonmuistomerkkijulkaisuja, lehtiartikkeleita ja uutisia aihepiiristä sekä kolmea ajankohtaista blogia, joissa on käsitelty luonnonmuistomerkkejä. Tutkimusmetodina on käytetty aineistojen sisällön analysointia. Tulokseksi saatiin, että luonnonmuistomerkkien rauhoitukset ovat jääneet luonnonsuojelualueiden rauhoituksien yleistymisen myötä vähemmälle huomiolle. Luonnonmuistomerkkien merkitys ihmisille ja yhteisöille on myös vähemmän merkittävä kuin ennen. Syynä merkityksen vähenemiseen on ihmisten liikkuva elämäntapa ja kaupungistuminen.