Peili ja repeämä. Uskon suunnat Ingmar Bergmanin elokuvassa Kuin Kuvastimessa (Ruotsi, 1961)
Rennes, Aleksi (2017-06-13)
Peili ja repeämä. Uskon suunnat Ingmar Bergmanin elokuvassa Kuin Kuvastimessa (Ruotsi, 1961)
Rennes, Aleksi
(13.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin elokuvaa Kuin kuvastimessa uskon tematiikan näkökulmasta. Tämä elokuva sijoittuu merkittävään murrosvaiheeseen suhteessa Bergmanin kokonaistuotantoon. Muutosta kuvastaa toisaalta entistä pessimistisempi suhtautuminen uskonnolliseen tematiikkaan ja toisaalta siirtyminen kohti kokeilevampaa elokuvailmaisua. Nämä molemmat muutossuunnat ovat idullaan jo tutkittavassa elokuvassa.
Uskon käsittelyn teoreettisena ympäristönä toimii pitkälti Gilles Deleuzen filosofia ja etenkin hänen kaksi elokuvaan keskittyvää kirjaansa Cinéma 1: L'Image-mouvement ja Cinéma 2: L'Image-temps. Näissä teoksissa Deleuze kartoittaa klassista ja modernia elokuvaa kahtena hyvin erilaisena elokuvallisena merkkijärjestelmänä. Näiden välinen 1900-luvun puoliväliin ajoittuva siirtymä merkitseekin olennaista muutosta elokuvallisten kuvien koostamisen logiikassa ja käytännössä, mikä mahdollistaa myös uudenlaisten ajattelun, havainnon ja uskon muotojen tuottamisen.
Näihin uskon muotoihin liittyen Deleuze nostaa esiin kaksi olennaisella tavalla erilaista uskon laatua. Klassisessa elokuvassa usko edellyttää yleensä jonkinlaisen transsendentin ideaalin. Uskon kohteena on tällöin todellisuus, joka eroaa perustavalla tavalla ympäröivästä arkisesta maailmasta. Modernille elokuvalle tyypillisen uskon lähtökohtana on usein taas henkilöhahmo, joka tuntee itsensä irralliseksi suhteessa ulkoiseen maailmaan eikä osaa toimia sen osana. Ulospääsy tällaisesta tilanteesta on välttämättä uskon varassa. Tässä on kyse kuitenkin aivan erilaisesta immanentista uskosta, jonka tulee kohdistua maailmaan sellaisena kuin se on.
Elokuva Kuin kuvastimessa voidaan hahmottaa tietynlaiselle epävakaalle alueelle Deleuzen käsitteellistämien kahden elokuvallisen logiikan ja kahden uskon tavan väliin. Siinä risteilee kummallekin tyypillisiä ominaisuuksia. Tässä tutkielmassa piirtyykin esiin asetelma, jossa Kuin kuvastimessa ankkuroituu osaksi klassista perinnettä mutta avautuu samanaikaisesti kohti uudenlaista elokuvallista ilmaisua ja uskoa.
Uskon käsittelyn teoreettisena ympäristönä toimii pitkälti Gilles Deleuzen filosofia ja etenkin hänen kaksi elokuvaan keskittyvää kirjaansa Cinéma 1: L'Image-mouvement ja Cinéma 2: L'Image-temps. Näissä teoksissa Deleuze kartoittaa klassista ja modernia elokuvaa kahtena hyvin erilaisena elokuvallisena merkkijärjestelmänä. Näiden välinen 1900-luvun puoliväliin ajoittuva siirtymä merkitseekin olennaista muutosta elokuvallisten kuvien koostamisen logiikassa ja käytännössä, mikä mahdollistaa myös uudenlaisten ajattelun, havainnon ja uskon muotojen tuottamisen.
Näihin uskon muotoihin liittyen Deleuze nostaa esiin kaksi olennaisella tavalla erilaista uskon laatua. Klassisessa elokuvassa usko edellyttää yleensä jonkinlaisen transsendentin ideaalin. Uskon kohteena on tällöin todellisuus, joka eroaa perustavalla tavalla ympäröivästä arkisesta maailmasta. Modernille elokuvalle tyypillisen uskon lähtökohtana on usein taas henkilöhahmo, joka tuntee itsensä irralliseksi suhteessa ulkoiseen maailmaan eikä osaa toimia sen osana. Ulospääsy tällaisesta tilanteesta on välttämättä uskon varassa. Tässä on kyse kuitenkin aivan erilaisesta immanentista uskosta, jonka tulee kohdistua maailmaan sellaisena kuin se on.
Elokuva Kuin kuvastimessa voidaan hahmottaa tietynlaiselle epävakaalle alueelle Deleuzen käsitteellistämien kahden elokuvallisen logiikan ja kahden uskon tavan väliin. Siinä risteilee kummallekin tyypillisiä ominaisuuksia. Tässä tutkielmassa piirtyykin esiin asetelma, jossa Kuin kuvastimessa ankkuroituu osaksi klassista perinnettä mutta avautuu samanaikaisesti kohti uudenlaista elokuvallista ilmaisua ja uskoa.