Vanhemman ja lääkärin välinen kommunikaatio ja päätöksenteko lääkärinkierrolla vastasyntyneiden teho-osastolla
Outinen, Jyri (2017-06-14)
Vanhemman ja lääkärin välinen kommunikaatio ja päätöksenteko lääkärinkierrolla vastasyntyneiden teho-osastolla
Outinen, Jyri
(14.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää lääkärin ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja paatoksentekoa lääkärinkierrolla vastasyntyneiden teho-osastolla sekä selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat lääkärin ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen dynamiikkaan. Kyseessä on laadullinen monitapaustutkimus, joka perustuu havainnointeihin ja haastatteluihin. Osallistujina on 15 erilaisista lähtökohdista olevaa perhettä sekä heidän lääkärinkiertoaan johtaneet neonatologit. Tutkimusaineisto on kerätty suomalaisen yliopistosairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla. Osaston henkilökunnan ulkopuolinen havainnoitsija on videoinut tutkimukseen osallistuvien lapsien lääkärinkierrot. Lääkärinkierron jälkeen sekä vanhempi/vanhemmat että kiertoa johtanut neonatologi haastateltiin haastattelurungon perusteella. Ennen analyysia videoitu data ja äänitetyt haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen saadut tulokset analysoitiin käyttäen temaattisen analyysin menetelmää.
Tutkimuksessa tunnistettiin 4 erilaista lääkärin ja vanhemman valista vuorovaikutustyyppiä, jotka ovat 1) vastavuoroinen kommunikaatio ja jaettu paatoksenteko, 2) lääkärijohtoinen kommunikaatio ja paatoksenteko, 3) kriisikommunikaatio ja paatoksenteko sekä 4) ristiriitainen kommunikaatio ja paatoksenteko. Tuloksien pohjalta voidaan todeta lääkärin ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa olevan laajaa vaihtelua vastavuoroisuuden ja yhteisen paatoksenteon suhteen. Kommunikaation dynamiikkaan ja yhteisen paatoksenteon toteutumiseen vaikuttivat useat tekijät, jotka voitiin jakaa lääkäristä riippuvaisiin ja toisaalta hoitoymparistoon liittyviin. Lääkärin käytöksellä, sanallisella ja sanattomalla vuorovaikutuksella on merkittävä rooli vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa.
Vanhempien havaintojen tuottamista edisti lääkärin antama positiivinen palaute vanhemmille ja heidän kertomuksensa vahvistaminen. Keskeytyksetön ja rauhallinen hoitoympäristö tuki myös vuorovaikutuksen onnistumista. Sen sijaan tekniset haasteet ja rauhaton ympäristö rajoittivat vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta ja johtivat hoitohenkilökunnan sisäiseen päätöksentekoon.
Tuloksien pohjalta on mahdollista huomioida hoitokulttuuriin ja -ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka voivat edistää tai heikentää lääkärin ja vanhemman valista vuorovaikutusta. Nämä tekijät on tärkeää ottaa huomioon jatkossa kehitettäessä hoitokäytäntöjä jotka tähtäävät perhekeskeiseen hoitoon.
Tutkimuksessa tunnistettiin 4 erilaista lääkärin ja vanhemman valista vuorovaikutustyyppiä, jotka ovat 1) vastavuoroinen kommunikaatio ja jaettu paatoksenteko, 2) lääkärijohtoinen kommunikaatio ja paatoksenteko, 3) kriisikommunikaatio ja paatoksenteko sekä 4) ristiriitainen kommunikaatio ja paatoksenteko. Tuloksien pohjalta voidaan todeta lääkärin ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa olevan laajaa vaihtelua vastavuoroisuuden ja yhteisen paatoksenteon suhteen. Kommunikaation dynamiikkaan ja yhteisen paatoksenteon toteutumiseen vaikuttivat useat tekijät, jotka voitiin jakaa lääkäristä riippuvaisiin ja toisaalta hoitoymparistoon liittyviin. Lääkärin käytöksellä, sanallisella ja sanattomalla vuorovaikutuksella on merkittävä rooli vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa.
Vanhempien havaintojen tuottamista edisti lääkärin antama positiivinen palaute vanhemmille ja heidän kertomuksensa vahvistaminen. Keskeytyksetön ja rauhallinen hoitoympäristö tuki myös vuorovaikutuksen onnistumista. Sen sijaan tekniset haasteet ja rauhaton ympäristö rajoittivat vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta ja johtivat hoitohenkilökunnan sisäiseen päätöksentekoon.
Tuloksien pohjalta on mahdollista huomioida hoitokulttuuriin ja -ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka voivat edistää tai heikentää lääkärin ja vanhemman valista vuorovaikutusta. Nämä tekijät on tärkeää ottaa huomioon jatkossa kehitettäessä hoitokäytäntöjä jotka tähtäävät perhekeskeiseen hoitoon.