MUKULAT MUSIIKISSA Yhteissoiton ja kamarimusiikin rooli musiikkiopisto-oppilaiden opinnoissa.
Pohjola, Anna (2017-06-22)
MUKULAT MUSIIKISSA Yhteissoiton ja kamarimusiikin rooli musiikkiopisto-oppilaiden opinnoissa.
Pohjola, Anna
(22.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään, mikä merkitys kamarimusiikilla ja yhteissoitolla yleensä on lapsen musiikkiharrastukselle. Keskeinen rooli tässä on musiikkioppilaitosten soveltamalla opetussuunnitelmalla (2002). Tutkimuksessa verrataan oppilaiden ja heidän perheidensä vastauksia opetussuunnitelman sisältöön. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena, jonka otanta oli 65 oppilasta, kaikilta musiikkiopiston asteilta.
Teoreettinen viitekehys muodostuu suomalaiseen musiikkiopisto-opiskeluun liittyvästä aiemmasta tutkimuksesta, mutta myös yleisemmällä tasolla tapahtuvasta tutkimuksesta koskien soittomotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Olen esitellyt nykyisen opetussuunnitelman, taustoittaakseni sitä, mitä musiikkiopisto-oppilailta vaaditaan. Opetussuunnitelma antaa suuntaviivat sille, miten opetus musiikkioppilaitoksissa toteutetaan. Tässä tutkimuksessa korostuu oppilaslähtöisyys, ja sitä taustoitan aikaisemmalla tutkimuksella.
Opetussuunnitelma on kuitenkin muutoksessa. Uusi, päivitetty versio otetaan käyttöön tänä vuonna. Tämän tutkimuksen perusteella muutos ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Uudessa opetussuunnitelmassa korostuu soiton ilo, oppilaslähtöisyys ja joustavuus. Nämä asiat nousivat esiin myös tässä tutkimuksessa. Oppilaiden edistyminen ja tiivis sitoutuminen musiikkiharrastukseensa ovat hiukan ”nihkeitä”, vaikka periaatteessa harrastuksessa ei mitään varsinaista vikaa olekaan. Kaikki eivät kuitenkaan tunne opetussuunnitelman sisältöä, eivätkä näin ollen pysty suhtautumaan soittoharrastukseen sen vaatimalla tavalla. Yhteissoiton rooli on tärkeä sekä opetussuunnitelmassa että oppilaiden mielestä. Sillä onkin siis merkittävä rooli harrastuksen mielekkyyden kannalta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin systeemin joustamattomuus: vuoden 2002 opetussuunnitelma ei huomioi tarpeeksi oppilaiden eri tilanteita, vaan yrittää puskea kaikki samasta muotista läpi. Tämä koituu monen oppilaan soittoharrastuksen kohtaloksi.
Teoreettinen viitekehys muodostuu suomalaiseen musiikkiopisto-opiskeluun liittyvästä aiemmasta tutkimuksesta, mutta myös yleisemmällä tasolla tapahtuvasta tutkimuksesta koskien soittomotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Olen esitellyt nykyisen opetussuunnitelman, taustoittaakseni sitä, mitä musiikkiopisto-oppilailta vaaditaan. Opetussuunnitelma antaa suuntaviivat sille, miten opetus musiikkioppilaitoksissa toteutetaan. Tässä tutkimuksessa korostuu oppilaslähtöisyys, ja sitä taustoitan aikaisemmalla tutkimuksella.
Opetussuunnitelma on kuitenkin muutoksessa. Uusi, päivitetty versio otetaan käyttöön tänä vuonna. Tämän tutkimuksen perusteella muutos ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Uudessa opetussuunnitelmassa korostuu soiton ilo, oppilaslähtöisyys ja joustavuus. Nämä asiat nousivat esiin myös tässä tutkimuksessa. Oppilaiden edistyminen ja tiivis sitoutuminen musiikkiharrastukseensa ovat hiukan ”nihkeitä”, vaikka periaatteessa harrastuksessa ei mitään varsinaista vikaa olekaan. Kaikki eivät kuitenkaan tunne opetussuunnitelman sisältöä, eivätkä näin ollen pysty suhtautumaan soittoharrastukseen sen vaatimalla tavalla. Yhteissoiton rooli on tärkeä sekä opetussuunnitelmassa että oppilaiden mielestä. Sillä onkin siis merkittävä rooli harrastuksen mielekkyyden kannalta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin systeemin joustamattomuus: vuoden 2002 opetussuunnitelma ei huomioi tarpeeksi oppilaiden eri tilanteita, vaan yrittää puskea kaikki samasta muotista läpi. Tämä koituu monen oppilaan soittoharrastuksen kohtaloksi.