Kirjoittaen kerrottu lapsettomuus
Ykspetäjä-Remes, Terhi (2017-07-26)
Kirjoittaen kerrottu lapsettomuus
Ykspetäjä-Remes, Terhi
(26.07.2017)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201707267787
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201707267787
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lähtökohtana tutkielmalleni on ajatus, että lapsettomuus ei ole yksiselitteistä vaan koostuu monista toisiinsa liittyvistä ja limittyvistä asioista. Myös lapsettomuuden kokemukset ja niiden pohjalta konstruoitu kirjoittamalla kerrottu lapsettomuus sekä sen saamat merkitykset ja tulkinnat vaihtelevat. Tutkielmani aineistona on 81 kirjoitusta itsensä lapsettomaksi määritteleviltä aikuisilta. Aineiston muodostin lehtiin lähetetyn kirjoituspyynnön avulla vuonna 1999. Analyysimetodeina käytin luokittelua, lähilukua ja teemoittelua. Tutkielmani tavoitteena on laajentaa lapsettomuuden käsitteellistä jakoa tahattomasti ja vapaaehtoisesti lapsettomista monipuolisemmaksi etsimällä aineistosta perusteita ryhmitellä lapsettomuutta sen luonteen mukaisesti. Tutkin mitä ja millaisia keinoja käyttäen lapsettomuudesta kerrotaan sekä miten kerronnan kautta rakennetaan tulkintaa lapsettomuudesta.
Lähestyn lapsettomuutta narratiivisen filosofian näkökulmasta, jolloin lapsettomuus nähdään yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti rakentuvana ilmiönä. Lapsettomuuden rakentumiseen vaikuttavat elämänkulun kulttuuriset odotukset. Käsitteen elämänkulun kulttuurisista odotuksista pohjaan kognitiivisen kulttuuriantropologian ajatukselle kulttuurisista malleista sekä käsitteisiin kulttuurisista dialogeista ja ideologioista. Elämänkulun kulttuurisilla odotuksilla tarkoitan ajatuksia siitä, miten elämän ajatellaan etenevän ja mitä sen odotetaan pitävän sisällään. Lapsettomuuskerronnan ymmärrän muisteluprosessin tuloksena syntyneeksi henkilökohtaiseksi kokemuskerronnaksi. Kerronnan tulkinnassa hyödynnän käsitteitä hallitsevista kertomuksista ja vastakertomuksista.
Lapsettomuutensa kertojat jaoin vapaaehtoisesti lapsettomiin, haluamattaan lapsettomiin sekä kohtalon oikusta lapsettomiin. Heidän kirjoittamansa lapsettomuuskerronta on pääasiassa proosamuotoista kirjakielistä suoraa kerrontaa. Aineiston dialogisuus tulee esille muun muassa saatesanoissa, tervehdyksissä, puhutteluissa sekä viittauksissa keruuseen. Kerronnallisesti aineisto sisältää kokemuskertomuksia, kuvauksia sekä vapaamuotoisempaa kertomuksellista ainesta.
Omaa tulkintaa lapsettomuudesta rakennetaan aineistossani kertomalla lapsettomuuden iloista ja suruista, suhteesta lapsiin ja ympäristöön, määrittelemällä perhettä sekä paikantamalla itseään suhteessa lapsettomuuteensa. Lapsettomat eivät täytä elämänkulun kulttuurisia odotuksia, vaan lapsettomuuttaan kertoessaan he muotoilevat vastakertomuksia, joista osa esittää kulttuurisia odotuksia ilmentävälle hallitsevalle kertomukselle vaihtoehtoja, osa kiistää sen, mutta osa myös tukee sitä.
Lähestyn lapsettomuutta narratiivisen filosofian näkökulmasta, jolloin lapsettomuus nähdään yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti rakentuvana ilmiönä. Lapsettomuuden rakentumiseen vaikuttavat elämänkulun kulttuuriset odotukset. Käsitteen elämänkulun kulttuurisista odotuksista pohjaan kognitiivisen kulttuuriantropologian ajatukselle kulttuurisista malleista sekä käsitteisiin kulttuurisista dialogeista ja ideologioista. Elämänkulun kulttuurisilla odotuksilla tarkoitan ajatuksia siitä, miten elämän ajatellaan etenevän ja mitä sen odotetaan pitävän sisällään. Lapsettomuuskerronnan ymmärrän muisteluprosessin tuloksena syntyneeksi henkilökohtaiseksi kokemuskerronnaksi. Kerronnan tulkinnassa hyödynnän käsitteitä hallitsevista kertomuksista ja vastakertomuksista.
Lapsettomuutensa kertojat jaoin vapaaehtoisesti lapsettomiin, haluamattaan lapsettomiin sekä kohtalon oikusta lapsettomiin. Heidän kirjoittamansa lapsettomuuskerronta on pääasiassa proosamuotoista kirjakielistä suoraa kerrontaa. Aineiston dialogisuus tulee esille muun muassa saatesanoissa, tervehdyksissä, puhutteluissa sekä viittauksissa keruuseen. Kerronnallisesti aineisto sisältää kokemuskertomuksia, kuvauksia sekä vapaamuotoisempaa kertomuksellista ainesta.
Omaa tulkintaa lapsettomuudesta rakennetaan aineistossani kertomalla lapsettomuuden iloista ja suruista, suhteesta lapsiin ja ympäristöön, määrittelemällä perhettä sekä paikantamalla itseään suhteessa lapsettomuuteensa. Lapsettomat eivät täytä elämänkulun kulttuurisia odotuksia, vaan lapsettomuuttaan kertoessaan he muotoilevat vastakertomuksia, joista osa esittää kulttuurisia odotuksia ilmentävälle hallitsevalle kertomukselle vaihtoehtoja, osa kiistää sen, mutta osa myös tukee sitä.