Sdp:n suhtautuminen Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen 1985–1991

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen (Sdp) suhtautuminen Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen muuttui vuosien 1985–1991 välillä. Eli miten Sdp ja sen johtavat poliitikot näkivät puolueettomuuteen ulkopolitiikassaan nojanneen Suomen aseman osana yhdentyvää Eurooppa ja minkälaisia perusteluja näkemyksille annettiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälaisia jakolinjoja integraatiokysymys synnytti puolueen sisälle. Sdp:n kannanottoja ja etenkään sisäistä integraatiokeskustelua ei ole aiemmin kunnolla tutkittu.

Pääasiallinen tutkimusmetodi on arkistotutkimus. Primääriaineistona on käytetty Sdp:n päättävien elinten kuten puoluekokouksen, puoluevaltuuston, puoluetoimikunnan, eduskuntaryhmän sekä integraatiotyöryhmän keskusteluja ja kannanottoja sekä keskeisten vaikuttajien puheita ja kirjoituksia.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ennen vuotta 1988 Sdp:ssa ei käyty kovin merkittävää keskustelua suhtautumisesta yhdentymiskehitykseen. Tilanne muuttui vuonna 1988 kun ensimmäinen integraatiotyöryhmä perustettiin. Integraatiotyöryhmällä oli alusta alkaen keskeinen osa puolueen integraatiolinjausten muotoilijana. Eräs merkittävimmistä taustavaikuttajista keskustelun aktivoinnissa oli kansanedustaja Ilkka-Christian Björklund. Björklundin merkittävä rooli yhdentymisen puolestapuhujana ja integraatiokeskustelun tienraivaajana ei ole aiemmassa tutkimuksessa saanut ansaitsemaansa huomiota. Myös Paavo Lipponen toimi keskustelun virittäjänä ja puolueen virallisten näkemysten haastajana. Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen taas voidaan mainita yhdentymiseen kriittisemmin suhtautuneista. Sdp:n sisälle ei missään vaiheessa muodostunut vahvaa integraation vastaista liikettä.

Tappio kevään 1991 eduskuntavaaleissa ja siirtyminen oppositioon mahdollisti virallista linjaa rohkeampien kannanottojen esittämisen. Sdp vaati EY-jäsenyyden hakemista ensimmäisen kerran huhtikuussa 1991. Erityisesti puolueettomien Ruotsin ja Itävallan päätökset hakea EY-jäsenyyttä vauhdittivat EY-myönteisen päätöksen syntymistä. Myös Suomen heikkenevä taloudellinen tilanne vauhditti EY-myönteisyyden kasvua. Viime kädessä kyse oli siitä, että Sdp:n mielestä oli parempi olla mukana niissä pöydissä, joissa Suomeen vaikuttavia päätöksiä tehdään, kuin pysyä niiden ulkopuolella.