Perustuslaki oikeuden ja politiikan rajalla – tutkielma perustuslain tulkinnan poliittisesta merkityksestä Suomessa vuosina 2003-2016

Abstract

Työssä tutkitaan perustuslain ja siihen sisältyvien perusoikeuksien tulkinnan merkittävyyttä Suomen poliittisessa järjestelmässä vuosina 2003-2016 vanhan ja uuden konstitutionalismin käsitteen avulla. Vanhan konstitutionalismin mukaan perustuslain rooli on olla symbolinen yhteiskuntasopimus, joka ei kuitenkaan käytännössä vaikuta demokraattisesti valitun lainsäätäjän suvereniteettiin lainsäädäntötyössä. Perustuslain ja etenkin perusoikeuksien tulkinta nähdään poliittismoraalisena arvokysymyksenä. Uusi konstitutionalismi sen sijaan näkee perustuslain kansalaisten oikeusturvan takaajana, jonka tehtävä on suojella kansalaisia enemmistön ja valtion mielivaltaa vastaan. Tällöin perustuslain tulkinta on ensisijaisesti oikeudellinen tehtävä.

Suomessa lakien perustuslainmukaisuutta tulkitsee eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsenet ovat poliitikkoja, mutta jonka tehtävä nähdään usein oikeudellisena. Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida perustuslain tulkinnan merkitystä käytännön lainsäädäntötyössä tutkimalla sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoja että kansanedustajien täysistuntopuheenvuoroja.

Tutkielman analyysi on määrällinen sisällönerittely perustuslakivaliokunnan lausunnoista vuosilta 2003-2016, joissa se ilmaisee sitovan kantansa lakiesitysten säätämisjärjestyksestä. Tavoitteena on selvittää, kuinka usein perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan lakiesityksissä on ristiriitoja perustuslain kanssa. Analyysin toinen osa on laadullinen sisällön analyysi kansanedustajien näkemyksistä perustuslain tulkinnan asemasta Suomen poliittisessa järjestelmässä. Näkökulmana analyysissa toimivat vanhan ja uuden konstitutionalismin käsitteet.

Analyysin ensimmäisen osan keskeisin johtopäätös on, että perustuslakivaliokunta lausunnoissaan vain harvoin tulkitsee, että lakiesityksissä on merkittäviä ristiriitoja perustuslain kanssa. Analyysin toisessa osiossa uuden konstitutionalismin mukaiset puheenvuorot olivat enemmistössä. Keskeisin tutkimustulos on, että etenkin vasemmisto- ja oppositiopuolueiden edustajat näkevät perustuslain roolin uuden konstitutionalismin mukaisesti. Perustuslain tehtävä on tällöin kansalaisten suojeleminen valtiovallan mielivaltaa vastaan ja sen tulkinta on oikeudellinen prosessi. Vanhan konstitutionalismin mukaiset käsitykset, että on lainsäätäjän oikeus säätää harkintansa mukaisia lakeja, olivat yleisimpiä hallituspuolue Kokoomuksen edustajien puheenvuoroissa. Perustuslakivaliokunnan lausunnoissa tulkitut ristiriidat perustuslain kanssa olivat siis suhteellisen harvinaisia, mutta kansanedustajien puheissa tulkitut ristiriidat perustuslain kanssa olivat uuden konstitutionalismin mukaisesti merkittävä teema.