9.-luokkalaisten ja heidän liikunnanopettajiensa käsityksiä koululiikunnan oppilasarvioinnista
Hoikkala, Tiina (2017-08-09)
9.-luokkalaisten ja heidän liikunnanopettajiensa käsityksiä koululiikunnan oppilasarvioinnista
Hoikkala, Tiina
(09.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) on määritelty koululiikunnan päättöarvioinnin kriteerit, jotka toimivat pohjana liikunnan oppilasarvioinnille. Liikunnan oppilasarviointi sisältää tiedollisen ja taidollisen osaamisen lisäksi muun muassa oppilaan asenteet, motivaation ja aloitekyvyn liikuntatunneilla. Opetussuunnitelma ohjaa opettajia arvioinnissa, mutta jokainen opettaja tulkitsee ja soveltaa opetussuunnitelman lähtökohtia itselleen sopiviksi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisiin kriteeripainotuksiin 9.-luokkalaisten liikunnanopettajat perustavat liikunnan oppilasarvioinnin sekä minkälaisiin kriteeripainotuksiin 9.-luokkalaiset oppilaat kokevat liikunnan oppilasarvioinnin perustuvan. Lisäksi tutkittiin, miten liikunnan oppilasarvioinnin kriteerejä on tuotu esiin 9.-luokkalaisille. Tutkimuksessa selvitettiin myös liikunnanopettajien ja heidän 9.-luokkalaisten oppilaidensa käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnin selkeydestä ja oikeudenmukaisuudesta.
Tutkimus on ensisijaisesti kvantitatiivinen, mutta sisältää myös kvalitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tiedonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake, ja tulokset on käsitelty kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016. Tutkimukseen osallistui kahden varsinaissuomalaisen koulun neljä liikunnanopettajaa (n = 4) ja heidän 9.-luokkalaiset opetussuunnitelman mukaiseen pakolliseen liikunnanopetukseen osallistuvat oppilaansa (n = 167).
Tulosten mukaan yksittäisten valtakunnallisen opetussuunnitelman päättöarviointikriteerien (2004) painotusarvot vaihtelivat hieman liikunnanopettajien kesken, mutta arviointiteemojen painotukset olivat samansuuntaisia: asenne oli painotetuin, liikuntatiedot seuraavana ja vähiten arvioinnissa painottui lajitaidot. Liikunnanopettajien mukaan heidän oppilaansa olivat tietoisia liikunnan arviointikriteereistä, mutta kuitenkin noin viidesosalle oppilaista opettajan arviointikriteerit olivat melko tai erittäin epäselviä. Osa oppilaista (41 %) toivoi liikunnan numeroarvioinnin lisäksi sanallista arviointia tuomaan lisää perusteluja saadulle arvosanalle. Lisäksi oppilaat kokivat liikunnanopettajansa arvioinnin vain osittain oikeudenmukaisena.
Liikunnanopettajien tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että liikunnan arviointikriteerit ovat kaikille oppilaille selviä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä myös siitä, että arviointikriteerien painotukset vaihtelevat opettajien kesken, jolloin oppilaiden liikunnan arvosanat eivät ole täysin valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Voidaan myös pohtia, tulisiko valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman päättöarvioinnin arviointikriteereitä tarkentaa, jotta opettajan arviointityöstä tulisi yhdenmukaisempaa ja oikeudenmukaisempaa. Koululiikunnan arvioinnin avulla voi olla mahdollista vaikuttaa oppilaan liikuntainnostuksen säilyttämiseen tulevaisuudessakin, joten siksi liikunnan arviointia tulee hyödyntää kannustamaan oppilasta elinikäiseen liikkumiseen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisiin kriteeripainotuksiin 9.-luokkalaisten liikunnanopettajat perustavat liikunnan oppilasarvioinnin sekä minkälaisiin kriteeripainotuksiin 9.-luokkalaiset oppilaat kokevat liikunnan oppilasarvioinnin perustuvan. Lisäksi tutkittiin, miten liikunnan oppilasarvioinnin kriteerejä on tuotu esiin 9.-luokkalaisille. Tutkimuksessa selvitettiin myös liikunnanopettajien ja heidän 9.-luokkalaisten oppilaidensa käsityksiä liikunnan oppilasarvioinnin selkeydestä ja oikeudenmukaisuudesta.
Tutkimus on ensisijaisesti kvantitatiivinen, mutta sisältää myös kvalitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tiedonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake, ja tulokset on käsitelty kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016. Tutkimukseen osallistui kahden varsinaissuomalaisen koulun neljä liikunnanopettajaa (n = 4) ja heidän 9.-luokkalaiset opetussuunnitelman mukaiseen pakolliseen liikunnanopetukseen osallistuvat oppilaansa (n = 167).
Tulosten mukaan yksittäisten valtakunnallisen opetussuunnitelman päättöarviointikriteerien (2004) painotusarvot vaihtelivat hieman liikunnanopettajien kesken, mutta arviointiteemojen painotukset olivat samansuuntaisia: asenne oli painotetuin, liikuntatiedot seuraavana ja vähiten arvioinnissa painottui lajitaidot. Liikunnanopettajien mukaan heidän oppilaansa olivat tietoisia liikunnan arviointikriteereistä, mutta kuitenkin noin viidesosalle oppilaista opettajan arviointikriteerit olivat melko tai erittäin epäselviä. Osa oppilaista (41 %) toivoi liikunnan numeroarvioinnin lisäksi sanallista arviointia tuomaan lisää perusteluja saadulle arvosanalle. Lisäksi oppilaat kokivat liikunnanopettajansa arvioinnin vain osittain oikeudenmukaisena.
Liikunnanopettajien tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että liikunnan arviointikriteerit ovat kaikille oppilaille selviä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä myös siitä, että arviointikriteerien painotukset vaihtelevat opettajien kesken, jolloin oppilaiden liikunnan arvosanat eivät ole täysin valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Voidaan myös pohtia, tulisiko valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman päättöarvioinnin arviointikriteereitä tarkentaa, jotta opettajan arviointityöstä tulisi yhdenmukaisempaa ja oikeudenmukaisempaa. Koululiikunnan arvioinnin avulla voi olla mahdollista vaikuttaa oppilaan liikuntainnostuksen säilyttämiseen tulevaisuudessakin, joten siksi liikunnan arviointia tulee hyödyntää kannustamaan oppilasta elinikäiseen liikkumiseen.