Töissä eläkeiän yli -työurien pidentäjän finanssialalla
Salminen, Aila (2017-08-14)
Töissä eläkeiän yli -työurien pidentäjän finanssialalla
Salminen, Aila
(14.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin työuraansa eläkeiän yli jatkaneita finanssialan työntekijöitä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat päätökseen jatkaa työuraa, millaisina työuran jatkamisen kannustimet koettiin, miten työuriaan pidentäneet henkilöt kokivat työnantajan tuen ja suhtautumisen sekä miten heidän mielestään työurien pidentämistä voitaisiin edistää yleisellä tasolla.
Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluja tehtiin kahdeksan kappaletta. Haastateltavat olivat iältään 62-66-vuotiaita pankki- ja vakuutusalan työntekijöitä, jotka työskentelivät Turun ja pääkaupunkiseudun alueella.
Tutkimuksen teoriatausta pohjautuu eläkkeelle jäämisen prosessimalliin, joka on alun perin Beehrin vuonna 1986 kehittämä, ja jota Takala, Karisalmi ja Tuominen ovat päivittäneet vuonna 2010. Se koostuu eläkkeelle jäämiseen vaikuttavista tekijöistä, joita ovat institutionaaliset tekijät, yksilötekijät ja työhön liittyvät tekijät.
Tutkimuksessa todettiin, että työntekijän terveys on merkittävin tekijä työuran pidentämiselle. Hyvin tärkeässä roolissa on myös työn mielekkyys. Rahalliset kannustimet eivät ole olleet merkittäviä työuraansa pidentäneiden päätöksenteossa. Myöskään työelämän joustot, kuten osa-aikaeläke eivät näyttäytyneet houkuttelevina työntekijöille. Tutkimuksessa ilmeni, että työntekijät eivät koe saavansa työnantajansa tukea työurien pidentämiselle. Työuran pidentäminen nähtiin vahvasti yksilön omana päätöksenä johon ei voida ulkopuolelta vaikuttaa. Yleisellä tasolla työurien pidentämistä voitaisiin tutkimukseen osallistuneiden työssä jatkajien mielestä edistää tarjoamalla mielekkäitä työtehtäviä, ja myös sopeuttamalla tarvittaessa työn mittareita iän mukaisesti siten, ettei kaikkia työntekijöitä arvioitaisi tasapäisesti. Tutkimuksessa ilmeni myös, että työuran pidentäminen voi olla paitsi mielekkään työuran innoittama aktiivinen päätös, myös totutun elämäntavan jatkamista tulevan, ahdistavan elämänmuutoksen välttämiseksi.
Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluja tehtiin kahdeksan kappaletta. Haastateltavat olivat iältään 62-66-vuotiaita pankki- ja vakuutusalan työntekijöitä, jotka työskentelivät Turun ja pääkaupunkiseudun alueella.
Tutkimuksen teoriatausta pohjautuu eläkkeelle jäämisen prosessimalliin, joka on alun perin Beehrin vuonna 1986 kehittämä, ja jota Takala, Karisalmi ja Tuominen ovat päivittäneet vuonna 2010. Se koostuu eläkkeelle jäämiseen vaikuttavista tekijöistä, joita ovat institutionaaliset tekijät, yksilötekijät ja työhön liittyvät tekijät.
Tutkimuksessa todettiin, että työntekijän terveys on merkittävin tekijä työuran pidentämiselle. Hyvin tärkeässä roolissa on myös työn mielekkyys. Rahalliset kannustimet eivät ole olleet merkittäviä työuraansa pidentäneiden päätöksenteossa. Myöskään työelämän joustot, kuten osa-aikaeläke eivät näyttäytyneet houkuttelevina työntekijöille. Tutkimuksessa ilmeni, että työntekijät eivät koe saavansa työnantajansa tukea työurien pidentämiselle. Työuran pidentäminen nähtiin vahvasti yksilön omana päätöksenä johon ei voida ulkopuolelta vaikuttaa. Yleisellä tasolla työurien pidentämistä voitaisiin tutkimukseen osallistuneiden työssä jatkajien mielestä edistää tarjoamalla mielekkäitä työtehtäviä, ja myös sopeuttamalla tarvittaessa työn mittareita iän mukaisesti siten, ettei kaikkia työntekijöitä arvioitaisi tasapäisesti. Tutkimuksessa ilmeni myös, että työuran pidentäminen voi olla paitsi mielekkään työuran innoittama aktiivinen päätös, myös totutun elämäntavan jatkamista tulevan, ahdistavan elämänmuutoksen välttämiseksi.