Iskelmätytöt : Naiset toimijoina suomalaisessa iskelmämusiikissa 1955–1965

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani suomalaisten naislaulajien toimijuutta vuosina 1955–1965. Tuolloin naislaulajat valtasivat levylistojen kärkisijat ensimmäistä kertaa suomalaisen populaarimusiikin historiassa. Samalla solistit nousivat mainonnassa orkesterien ohi ja orkesterikeskeisyydestä alettiin siirtyä kohti artistikeskeisyyttä. Kun aikaisemmin laulajat olivat tavoittaneet yleisönsä radion ja levyjen kautta, nyt he myös näkyivät iskelmäelokuvissa ja televisiossa, ja näin heistä alkoi muodostua uudenlaisia iskelmätähtiä.

Naislaulajat työskentelivät mieskeskeisellä alalla aikana, jolloin naisten työssäkäynti oli vasta yleistymässä. Kysynkin tutkielmassani: millaista oli naislaulajien toimijuus ja oliko sillä jotain rajoja? Mihin naiset saattoivat itse vaikuttaa ja mihin eivät? Millaista oli työskentely miesyhteisössä? Millaista oli keikkaelämä? Millaista oli arki? Tutkimuksessa ilmeni, että laulajien vaikutusmahdollisuudet riippuivat usein yhteistyökumppaneista ja asiasta. Levytettäviin kappaleisiin heillä ei juuri ollut sanavaltaa, mutta ulkonäköön liittyvät päätökset olivat heidän omissa käsissään. Keikkaillessa elämään vaikuttivat monet asiat, kuten saniteettitilojen puutteellisuus, liika alkoholinkäyttö tai soittotaidottomat säestäjät.

Tutkimukseni on muistitietotyö. jonka primäärimateriaalina toimivat kolmen 1950- luvulla uransa aloittaneen laulajan, Vieno Kekkosen, Pirkko Mannolan ja Helena Siltalan haastattelut. Tutkielmassani pyrin antamaan mahdollisimman paljon tilaa naisten omille äänille ja omille kokemuksille. Etenen käsittelyssä teemoittain. Aloitan iskelmämusiikin yleisestä arvostuksesta, minkä jälkeen etenen levy-yhtiöiden ja median vaikutukseen laulajien uraan ja elämään. Tämän jälkeen käsittelen sitä, millaista oli toimia naispuolisena laulajana iskelmämusiikissa 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun puoliväliin. Lopetan tutkielmani iskelmälaulajan elämän eri puolien tarkasteluun. Kurkistan laulajien arkielämään harjoituksineen, laulutunteineen ja studioäänityksineen, minkä jälkeen käsittelen keikkaelämää ja siihen liittyviä iloja ja hankaluuksia.