Alkupalat elämään. Nuorten kokemuksia TUAS-toiminnasta.

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia Turun Kaupunkilähetys ry:n Nuorten tuetun asumisen (TUAS) toimintaan osallistuneilla nuorilla oli toiminnasta. Tarkennetut tutkimuskysymykset koskivat nuorten kokemuksia omasta tuen tarpeestaan heidän lähtiessä mukaan TUAS-toimintaan, kokemuksia omasta tukihenkilöstä ja kokemuksia toiminnan käytännöistä. Tutkimusaineisto koostui kymmenen toiminnassa mukana olleen nuoren haastattelusta. Tutkimus oli menetelmältään laadullinen ja analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan nuoruutta ilmiönä, itsenäistymistä sekä nuoruuteen liittyviä haasteita ja riskejä, kuten mielenterveyden ongelmia ja nuorten syrjäytymistä. Lisäksi esitellään kolmatta sektoria palveluntuottajana ja tutkimuksen kannalta merkitykselliset toimijat, eli Turun Kaupunkilähetys ry ja tämän järjestämä Nuorten tuetun asumisen (TUAS) toiminta.

Nuorten tuen tarpeet olivat yksilöllisiä ja liittyivät pitkälti nuorten taustoihin ja ajankohtaisiin elämäntilanteisiin. Pääasiassa nuorten tuen tarpeet liittyivät aikuisen ihmisen kaipuuseen ja arkielämän taitojen opetteluun. Tukea kaivattiin myös virallisten asioiden hoitamisessa, opintoihin liittyvissä asioissa sekä vapaa-ajan toiminnan löytämisessä. Myös muuttaminen ja asunnonhaku olivat asioita, joissa nuoret kaipasivat apua.

Tukihenkilö näyttäytyi nuorten kokemuksissa merkittävimpänä osana toimintaa. Nuorten kokemuksissa tukihenkilön merkitys näyttäytyi erityisesti yhdessä tekemisen sekä keskustelumahdollisuuden kautta. Myös tukihenkilön vapaaehtoisuus koettiin tärkeänä asiana. Vapaaehtoisuus lisäsi nuorten luottamusta tukihenkilöä kohtaan, teki vuorovaikutuksesta luontevampaa ja mahdollisti tapaamiset myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tukihenkilö näyttäytyi nuorten kokemuksissa ihmisenä, jonka läsnäoloon ja tukeen nuoret luottivat monipuolisesti eri asioissa ja joka vahvisti nuorten sosiaalista verkostoa.

Nuorten kokemukset toiminnan käytännöistä, kuten toimintaan lähtemisestä ja tukisuhteen aloittamisesta, työntekijöiden roolista, tukiparien yhteisistä tapaamisista ja seurantapalavereista, olivat pääasiassa positiivisia. Nuoret kokivat yleisesti hyötyneensä toiminnasta ja voimavarojensa lisääntyneen. Nuorten kokemusten perusteella toiminnan voikin sanoa tukeneen nuorten itsenäistymistä ja arkielämän sujumista.