En tiennyt yhtään mitään itsestäni : Henkilöhahmon minuuden kiinnittymisen paikat Raija Siekkisen novellituotannossa
Hentilä, Tiina (2017-09-26)
En tiennyt yhtään mitään itsestäni : Henkilöhahmon minuuden kiinnittymisen paikat Raija Siekkisen novellituotannossa
Hentilä, Tiina
(26.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Raija Siekkisen novellituotannossa toistuvasti esiintyvää naishahmoa, jonka minuuden kiintopisteitä tutkin modernisaation murroksessa. Siekkisen tuotanto sijoittuu neljälle vuosikymmenelle. Olen valinnut hänen kahdeksasta novellikokoelmasta käsiteltävikseni seuraavat kuusi novellikokoelmaa: Talven tulo (1978), Tuomitut (1982), Kuinka rakkaus syntyy ( 1991), Metallin maku (1992), Kaunis nimi (1996) sekä Kalliisti ostetut päivät (2003). Valitsemistani kokoelmista voi muodostaa kattavan kuvan henkilöhahmon kehityksestä.
Minuus rakentuu aina jossain tilassa tai paikassa. Valitsemiani tiloja ja paikkoja ovat mökki, koti ja lentokenttä. Tutkin sitä, miten ontologinen turvallisuudentunne näissä paikoissa rakentuu. Ontologinen turvallisuus kannattelee minuutta ja modernisaatio koettelee tätä perustaa. Henkilöhahmolla turvallisuudentunne rakentuu mökissä. Naisen avioliitto on toinen turvallisuuden tunnetta luova kiintopiste. Avioliitto on traditionaalinen rakenne, joka modernina instituutiona konstruoi naisen maailmaa. Postmoderni purkaa modernit rakenteet. Novellien nainen vanhenee ja hänen halunsa murtautua avioliiton hierarkisista valtarakenteista voimistuu mitä pidemmälle tuotannossa edetään. Samaan aikaan avioliitto mentaalisena rakenteena luo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Tutkimukseni huomio kiinnittyy ambivalenttien sidosten purkamisen vaikeuteen ja sekä oman subjketiuden ja identiteetin haltuunottoon osana postmodernia projektia.
Tuotannon loppupuolella hahmo hylkää ontologista turvallisuuden tunnetta kannatelleet rakenteet. Viimeinen luku, lentokenttä, käsittelee sitä miten epävarmuuden valtaama nainen maailmaansa hallitsee. Turvallisuuden tunne palautuu lentokentällä tarkkailemalla rutiiniomaista toimintaa. Työni keskeinen havainto on, että abstraktien turvarakenteiden horjuessa mieli siirtyy konkreettiselle ja näin ollen askeettisemmalle tasolle pitääkseen minuuden koossa.
Minuus rakentuu aina jossain tilassa tai paikassa. Valitsemiani tiloja ja paikkoja ovat mökki, koti ja lentokenttä. Tutkin sitä, miten ontologinen turvallisuudentunne näissä paikoissa rakentuu. Ontologinen turvallisuus kannattelee minuutta ja modernisaatio koettelee tätä perustaa. Henkilöhahmolla turvallisuudentunne rakentuu mökissä. Naisen avioliitto on toinen turvallisuuden tunnetta luova kiintopiste. Avioliitto on traditionaalinen rakenne, joka modernina instituutiona konstruoi naisen maailmaa. Postmoderni purkaa modernit rakenteet. Novellien nainen vanhenee ja hänen halunsa murtautua avioliiton hierarkisista valtarakenteista voimistuu mitä pidemmälle tuotannossa edetään. Samaan aikaan avioliitto mentaalisena rakenteena luo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Tutkimukseni huomio kiinnittyy ambivalenttien sidosten purkamisen vaikeuteen ja sekä oman subjketiuden ja identiteetin haltuunottoon osana postmodernia projektia.
Tuotannon loppupuolella hahmo hylkää ontologista turvallisuuden tunnetta kannatelleet rakenteet. Viimeinen luku, lentokenttä, käsittelee sitä miten epävarmuuden valtaama nainen maailmaansa hallitsee. Turvallisuuden tunne palautuu lentokentällä tarkkailemalla rutiiniomaista toimintaa. Työni keskeinen havainto on, että abstraktien turvarakenteiden horjuessa mieli siirtyy konkreettiselle ja näin ollen askeettisemmalle tasolle pitääkseen minuuden koossa.