| dc.description.abstract | Tutkielmassa selvitetään kansalaisten suhtautumista toimeentulotuen tasoon vuosien 1995 ja 2015 välillä. Suomessa on viime vuosina toistuvasti esitetty, että huono-osaisista ei enää välitetä. Kansalaiset eivät joidenkin tutkijoiden mukaan halua enää rahoittaa heikompiosaisten etuuksia ja palveluita yhtä paljon kuin ennen, sillä sosiaalinen etäisyys sekä solidaarisuusvaje ovat lisääntyneet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, että saavatko väitteet kansalaisten välisen solidaarisuuden heikkenemisestä tukea. Sitä selvitetään kysymällä vastaajilta, että onko toimeentulotuen taso riittävä ja kuinka suuri sen tulisi olla.
Useissa empiirisissä tutkimuksissa on havaittu, että kansalaiset edelleen kannattavat hyvinvointivaltiota ja haluavat ylläpitää sekä rahoittaa sitä veroja maksamalla. Näiden tutkimusten ongelmana kuitenkin on, että niissä ei ole tarkasteltu kansalaisten välistä solidaarisuutta tarpeeksi konkreettisella tavalla. Tämän tutkielman idea onkin siinä, että kansalaisten suhtautumista heikossa asemassa oleviin tarkastellaan viimesijaisen taloudellisen turvan tason pohjalta.
Tutkielman empiirisenä aineistona käytetään Turun yliopiston sosiaalipolitiikan oppiaineessa kerättyä postikyselyaineistoa nimeltään väestöryhmien väliset hyvinvointierot ja hyvinvointiongelmien paikantuminen. Tutkimusmenetelminä käytetään suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja ordinaalista regressioanalyysiä.
Tulokset osoittavat, että suurin osa suomalaisista mieltää toimeentulotuen tason liian matalaksi ja haluaa rahoittaa sitä nykyistä enemmän. Kansalaisten näkemyksissä on kuitenkin hieman eroja väestöryhmien välillä, sillä vanhemmat, alhaisesti koulutetut, työttömät ja toimeentulotuen asiakkaat kannattavat korkeampaa tuen tasoa, kun taas miehet, nuoremmat, kaikista pienituloisimmat ja yrittäjät sekä maanviljelijät suhtautuvat siihen hieman kielteisemmin. Päätulos on, että suomalaiset ovat solidaarisia toimeentulotuen asiakkaita kohtaan, eivätkä väitteet sosiaalisen etäisyyden ja solidaarisuusvajeen lisääntymisestä saa ainakaan tältä osin tukea.
Näyttää siltä, että suomalaisista suuri enemmistö ymmärtää huono-osaisten asemaa ja tilannetta sekä haluaa auttaa heitä. Saattaa kuitenkin olla, että taloudellisen ja poliittisen eliitin sekä muun väestön välillä on eräänlainen kuilu. Suomalaiset mieltävät riittävän toimeentulotuen tason selvästi korkeammaksi kuin mitä sen poliittis-hallinnollisesti määritelty taso on. Kansalaisten huoli tuen riittävyydestä ei ole kuitenkaan näkynyt poliittisessa päätöksenteossa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että pieni eliitti ei ymmärrä tai välitä huono-osaisista. | - |