Arviointikeskustelun toimivuus lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisilla oppilailla
Behm, Heidi (2017-11-13)
Arviointikeskustelun toimivuus lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisilla oppilailla
Behm, Heidi
(13.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen arviointikeskustelun toimivuutta lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisilla oppilailla erityisluokanopettajien näkökulmasta. Espoossa alakoulun luokilla 1-6 otettiin käyttöön arviointikeskustelu perinteisen joulutodistuksen sijaan lukuvuonna 2016-2017 uuden opetussuunnitelman mukaisesti kaikissa opetusmuodoissa.
Olen suorittanut tämän tutkimuksen haastattelemalla Espoon kolmen erityiskoulun erityisluokanopettajia, jotka opettavat 1.-6.-luokkalaisia lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisia oppilaita. Haastatteluun osallistui 10 erityisluokanopettajaa.
Keskeisiksi tutkimustuloksiksi nousivat työvuosiltaan nuorten opettajien aktiivisuus visualisoida ja muokata itsearviointi- ja arviointikeskustelukaavakkeita kehitysvammaisille oppilailleen sopiviksi. Lisäksi työvuosiltaan nuoret opettajat näkivät enemmän vaivaa löytääkseen yhteistä aikaa vanhempien tapaamiseen. Pääsääntöisesti he myös kokivat arviointikeskustelut positiivisempina kuin työvuosiltaan vanhemmat opettajat.
Lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisten oppilaiden kanssa käytävä arviointikeskustelu vaatii vielä opettajien mielestä muutoksia toteutuakseen hyvin erityisoppilailla. Arvioitavien asioiden tulisi olla yhteneväisiä oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) tavoitteiden kanssa. Itsearviointi- ja arviointikeskustelukaavakkeiden tulisi olla visuaalisia, jotta lukutaidottomat ja kognitiivisilta taidoiltaan heikot oppilaat voisivat ymmärtää niitä. Tärkeää olisi myös löytää kolmen erityiskoulun välille yhteinen arviointitapa.
Arviointikeskustelun toimivuuteen lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisten oppilaiden arvioinnissa vaikuttaa paljon myös oppilaan kehitysvamman taso sekä oppilaan muut edellytykset osallistua arviointikeskusteluun. Tulosten perusteella erityisluokanopettajat olivat kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväisiä siitä, että monet akateemiset taidot jäivät arvioinnissa enemmän taustalle. Arvioitavina pääkohtina olivat oppilaan omatoimisuus, kaveritaidot, toimiminen kouluympäristössä sekä oppijana kehittyminen äidinkielen ja matematiikan taidoissa. Nämä ovat tärkeitä asioita, joista on hyötyä oppilaalle nyt koululaisena sekä tulevaisuudessa.
Olen suorittanut tämän tutkimuksen haastattelemalla Espoon kolmen erityiskoulun erityisluokanopettajia, jotka opettavat 1.-6.-luokkalaisia lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisia oppilaita. Haastatteluun osallistui 10 erityisluokanopettajaa.
Keskeisiksi tutkimustuloksiksi nousivat työvuosiltaan nuorten opettajien aktiivisuus visualisoida ja muokata itsearviointi- ja arviointikeskustelukaavakkeita kehitysvammaisille oppilailleen sopiviksi. Lisäksi työvuosiltaan nuoret opettajat näkivät enemmän vaivaa löytääkseen yhteistä aikaa vanhempien tapaamiseen. Pääsääntöisesti he myös kokivat arviointikeskustelut positiivisempina kuin työvuosiltaan vanhemmat opettajat.
Lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisten oppilaiden kanssa käytävä arviointikeskustelu vaatii vielä opettajien mielestä muutoksia toteutuakseen hyvin erityisoppilailla. Arvioitavien asioiden tulisi olla yhteneväisiä oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) tavoitteiden kanssa. Itsearviointi- ja arviointikeskustelukaavakkeiden tulisi olla visuaalisia, jotta lukutaidottomat ja kognitiivisilta taidoiltaan heikot oppilaat voisivat ymmärtää niitä. Tärkeää olisi myös löytää kolmen erityiskoulun välille yhteinen arviointitapa.
Arviointikeskustelun toimivuuteen lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisten oppilaiden arvioinnissa vaikuttaa paljon myös oppilaan kehitysvamman taso sekä oppilaan muut edellytykset osallistua arviointikeskusteluun. Tulosten perusteella erityisluokanopettajat olivat kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväisiä siitä, että monet akateemiset taidot jäivät arvioinnissa enemmän taustalle. Arvioitavina pääkohtina olivat oppilaan omatoimisuus, kaveritaidot, toimiminen kouluympäristössä sekä oppijana kehittyminen äidinkielen ja matematiikan taidoissa. Nämä ovat tärkeitä asioita, joista on hyötyä oppilaalle nyt koululaisena sekä tulevaisuudessa.