Työterveyshuollon opintojen hyödyntäminen työterveyshoitajan työssä
Kivistö, Katja (2017-11-13)
Työterveyshuollon opintojen hyödyntäminen työterveyshoitajan työssä
Kivistö, Katja
(13.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää työterveyshoitajien näkökulmasta, minkälaisia työterveyshuollon opinnoissa saavutettuja taitoja hyödynnetään työterveyshoitajan työssä ja, miten työterveyshoitajan työssä tarvittavat työelämätaidot esiintyvät. Lisäksi kuvattiin pätevöitymisen toteuttamista sekä työterveyshoitajan koulutustarpeita. Tutkimukseen osallistuva kohdejoukko muodostui työterveyshoitajista (N=1499). Tutkimusaineisto kerättiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella Suomen Työterveyshoitajaliitto ry:n jäsenrekisterissä olevilta työssä käyviltä työterveyshoitajilta. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS 22.0 -ohjelmalla.
Työterveyshoitajaksi pätevöitymisen muodon (Työterveyslaitos tai AMK) yhteyttä työterveyshuollon opintojen hyödyntämiseen sekä työelämätaitojen esiintymistä työterveyshoitajan työssä tutkittiin riippumattomien ryhmien t-testillä. Kun haluttiin saada vastaus siihen, mitä työterveyshuollon opintoja (pätevöityminen, täydennyskoulutus, työssä oppiminen) työterveyshoitajat kokivat eniten hyödyntävänsä työterveyshoitajan työssä käytettiin toistettujen mittausten riippuvien ryhmien t-testiä. Taustamuuttujien vaikutusta työterveyshuollon koulutuksen hyödyntämiseen sekä työelämätaitojen esiintymiseen tarkasteltiin varianssianalyysillä. Ryhmävertailujen tulokset varmistettiin tarvittessa epäparametrisilla vastineilla. Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Työterveyshuollon koulutuksen osalta työterveyshoitajaksi pätevöittävän koulutuksen muodolla (AMK, TTL) oli yhteyttä pätevöitymisen ja työssä oppimisen hyödynnettävyyteen. Työterveyslaitoksen pätevöitymisen käyneet työterveyshoitajat hyödynsivät työssään tilastollisesti merkitsevästi enemmän pätevöittävän koulutuksen antia ja työssä oppimistaan kuin AMK:n koulutuksen käyneet.
Vastaajat kokivat hyödyntävänsä tilastollisesti merkitsevästi enemmän työssä oppimistaan kuin täydennyskoulutuksen tai pätevöitymisen opintojaan. Täydennyskoulutuksen tietoja koettiin hyödynnettävän tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin pätevöitymisen opintoja. Toisaalta pätevöitymisen opintoja koettiin hyödynnettävän tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin täydennyskoulutuksen taitoja.
Työkokemuksella työterveyshuollossa ei ollut tilastollisesti merkitsevää positiivista yhteyttä pätevöitymisen tai työssä oppimisen hyödyntämiseen työterveyshoitajan työssä. Lisäksi työkokemuksella työterveyshuollossa ei ollut tilastollisesti merkitsevää negatiivista yhteyttä täydennyskoulutuksen tietojen tai täydennyskoulutuksen taitojen hyödyntämiseen.
Nykyisellä palvelussuhteella oli tilastollinen merkitsevä yhteys täydennyskoulutuksen tietojen hyödyntämiseen. Tarkemmin sanoen vakituisessa työsuhteessa tai toistaiseksi voimassaolevalla palvelussuhteessa olevat työterveyshoitajat hyödynsivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän täydennyskoulutuksen tietoja kuin määräaikaisella työsuhteessa tai sijaisena olevat. Sitä vastoin päätoimisella työpaikalla, työkokemuksella työterveyshuollossa tai perustutkinnolla ei ollut tilastollista merkitsevää yhteyttä työterveyshoitajaksi pätevöitymisen, täydennyskoulutuksen tietojen, täydennyskoulutuksen taitojen tai työssä oppimisen hyödyntämiseen työterveyshoitajan työssä.
Työelämätaitojen osalta työterveyshoitajaksi pätevöittävän koulutuksen muodolla (TTL, AMK) ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä työelämätaitojen esiintymiseen työterveyshoitajan työssä. Vastaajat kokivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän esiintyvän yleisiä työelämätaitoja kuin ammattispesifisiä tai ammatillisia kehittymistä edistäviä työelämätaitoja työterveyshoitajan työssä.
Työkokemuksella oli positiivinen tilastollisesti merkitsevä yhteys siihen, minkälaisia ammattispesifisia työelämätaitoja vastaajat kokivat omaavansa työtehtäviään suorittaessaan. Toisaalta työkokemuksella ei ollut positiivista tilastollisesti merkitsevää yhteyttä siihen, minkälaisia yleisiä työelämätaitoja tai ammatillista kehittymistä edistäviä itsesäätelytaitoja työterveyshoitajat kokivat omaavansa työtehtäviään suorittaessaan.
Nykyisellä palvelussuhteella ja työkokemuksella työterveyshuollossa oli tilastollinen merkitsevä yhteys ammattispesifisten työelämätaitojen esiintymiseen työterveyshoitajan työssä. Vakituisella työsuhteella tai toistaiseksi voimassaolevalla työsuhteella oli tilastollisesti merkitsevämpi yhteys ammattispesifisten työelämätaitojen esiintymiseen kuin määräaikaisella työsuhteella tai sijaisuudella. Lisäksi yli kymmenen vuoden työkokemuksella työterveyshuollossa oli tilastollisesti merkitsevämpi yhteys ammattispesifisten työelämätaitojen esiintymiseen kuin 5–10 vuoden tai alle 2 – 5 vuoden työkokemuksella. Toisaalta päätoimisella työpaikalla tai perustutkinnolla ei ollut tilastollista merkitsevää yhteyttä yleisten työelämätaitojen, ammattispesifisten tai ammatillista kehittymistä edistävien työelämätaitojen esiintymiseen työterveyshoitajan työssä.
Työterveyshoitajaksi pätevöitymisen koulutuksen toteutus muodostui pätevöitymisen toteuttajasta, menetelmistä, koko- tai osa-aikaisesta opiskelusta, opetuksen sisällöstä, työelämälähtöisyydestä, ennakkovaatimuksista, kestosta, laadukkaasta koulutuksesta, rahoituksesta, täydennyskoulutuksesta ja konsultaatiosta, koulutustasosta, opintopisteistä sekä pätevöitymisen vaikutuksesta palkkaan. Työterveyshoitajan koulutustarpeet muodostuivat ammattispesifisestä koulutuksesta, työelämästä ja organisaatioista, sosiaalisista taidoista, tieto- ja viestintätekniikasta, muusta terveydenhuollon koulutuksesta, oman työn hallinnasta, kaupallisen alan koulutuksesta, laista ja asetuksista sekä vakuutusyhtiöiden koulutuksesta. Työyhteisön koulutustarpeet muodostuivat ammattispesifisestä koulutuksesta, kaupallisen alan koulutuksesta, sosiaalisista taidoista, työelämän ja organisaatioiden koulutuksesta sekä työterveyshuollon asiantuntijoiden koulutuksesta.
Tästä tutkimuksesta saaduilla tutkimustuloksilla voidaan kehittää työterveyshuollon opintojen hyödynnettävyyttä työelämässä. Tutkimustuloksilla on merkitystä myös määriteltäessä työterveyshoitajan työssä tarvittavia työelämätaitoja, joiden avulla tuetaan työikäisten työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä edistetään terveellisiä elämäntapoja. Lisäksi työterveyshoitajaksi pätevöitymisen koulutuksessa on mahdollista tuottaa kohdennettua työterveyshoitajan työn tarpeisiin vastaavaa koulutusta.
Työterveyshoitajaksi pätevöitymisen muodon (Työterveyslaitos tai AMK) yhteyttä työterveyshuollon opintojen hyödyntämiseen sekä työelämätaitojen esiintymistä työterveyshoitajan työssä tutkittiin riippumattomien ryhmien t-testillä. Kun haluttiin saada vastaus siihen, mitä työterveyshuollon opintoja (pätevöityminen, täydennyskoulutus, työssä oppiminen) työterveyshoitajat kokivat eniten hyödyntävänsä työterveyshoitajan työssä käytettiin toistettujen mittausten riippuvien ryhmien t-testiä. Taustamuuttujien vaikutusta työterveyshuollon koulutuksen hyödyntämiseen sekä työelämätaitojen esiintymiseen tarkasteltiin varianssianalyysillä. Ryhmävertailujen tulokset varmistettiin tarvittessa epäparametrisilla vastineilla. Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Työterveyshuollon koulutuksen osalta työterveyshoitajaksi pätevöittävän koulutuksen muodolla (AMK, TTL) oli yhteyttä pätevöitymisen ja työssä oppimisen hyödynnettävyyteen. Työterveyslaitoksen pätevöitymisen käyneet työterveyshoitajat hyödynsivät työssään tilastollisesti merkitsevästi enemmän pätevöittävän koulutuksen antia ja työssä oppimistaan kuin AMK:n koulutuksen käyneet.
Vastaajat kokivat hyödyntävänsä tilastollisesti merkitsevästi enemmän työssä oppimistaan kuin täydennyskoulutuksen tai pätevöitymisen opintojaan. Täydennyskoulutuksen tietoja koettiin hyödynnettävän tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin pätevöitymisen opintoja. Toisaalta pätevöitymisen opintoja koettiin hyödynnettävän tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin täydennyskoulutuksen taitoja.
Työkokemuksella työterveyshuollossa ei ollut tilastollisesti merkitsevää positiivista yhteyttä pätevöitymisen tai työssä oppimisen hyödyntämiseen työterveyshoitajan työssä. Lisäksi työkokemuksella työterveyshuollossa ei ollut tilastollisesti merkitsevää negatiivista yhteyttä täydennyskoulutuksen tietojen tai täydennyskoulutuksen taitojen hyödyntämiseen.
Nykyisellä palvelussuhteella oli tilastollinen merkitsevä yhteys täydennyskoulutuksen tietojen hyödyntämiseen. Tarkemmin sanoen vakituisessa työsuhteessa tai toistaiseksi voimassaolevalla palvelussuhteessa olevat työterveyshoitajat hyödynsivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän täydennyskoulutuksen tietoja kuin määräaikaisella työsuhteessa tai sijaisena olevat. Sitä vastoin päätoimisella työpaikalla, työkokemuksella työterveyshuollossa tai perustutkinnolla ei ollut tilastollista merkitsevää yhteyttä työterveyshoitajaksi pätevöitymisen, täydennyskoulutuksen tietojen, täydennyskoulutuksen taitojen tai työssä oppimisen hyödyntämiseen työterveyshoitajan työssä.
Työelämätaitojen osalta työterveyshoitajaksi pätevöittävän koulutuksen muodolla (TTL, AMK) ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä työelämätaitojen esiintymiseen työterveyshoitajan työssä. Vastaajat kokivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän esiintyvän yleisiä työelämätaitoja kuin ammattispesifisiä tai ammatillisia kehittymistä edistäviä työelämätaitoja työterveyshoitajan työssä.
Työkokemuksella oli positiivinen tilastollisesti merkitsevä yhteys siihen, minkälaisia ammattispesifisia työelämätaitoja vastaajat kokivat omaavansa työtehtäviään suorittaessaan. Toisaalta työkokemuksella ei ollut positiivista tilastollisesti merkitsevää yhteyttä siihen, minkälaisia yleisiä työelämätaitoja tai ammatillista kehittymistä edistäviä itsesäätelytaitoja työterveyshoitajat kokivat omaavansa työtehtäviään suorittaessaan.
Nykyisellä palvelussuhteella ja työkokemuksella työterveyshuollossa oli tilastollinen merkitsevä yhteys ammattispesifisten työelämätaitojen esiintymiseen työterveyshoitajan työssä. Vakituisella työsuhteella tai toistaiseksi voimassaolevalla työsuhteella oli tilastollisesti merkitsevämpi yhteys ammattispesifisten työelämätaitojen esiintymiseen kuin määräaikaisella työsuhteella tai sijaisuudella. Lisäksi yli kymmenen vuoden työkokemuksella työterveyshuollossa oli tilastollisesti merkitsevämpi yhteys ammattispesifisten työelämätaitojen esiintymiseen kuin 5–10 vuoden tai alle 2 – 5 vuoden työkokemuksella. Toisaalta päätoimisella työpaikalla tai perustutkinnolla ei ollut tilastollista merkitsevää yhteyttä yleisten työelämätaitojen, ammattispesifisten tai ammatillista kehittymistä edistävien työelämätaitojen esiintymiseen työterveyshoitajan työssä.
Työterveyshoitajaksi pätevöitymisen koulutuksen toteutus muodostui pätevöitymisen toteuttajasta, menetelmistä, koko- tai osa-aikaisesta opiskelusta, opetuksen sisällöstä, työelämälähtöisyydestä, ennakkovaatimuksista, kestosta, laadukkaasta koulutuksesta, rahoituksesta, täydennyskoulutuksesta ja konsultaatiosta, koulutustasosta, opintopisteistä sekä pätevöitymisen vaikutuksesta palkkaan. Työterveyshoitajan koulutustarpeet muodostuivat ammattispesifisestä koulutuksesta, työelämästä ja organisaatioista, sosiaalisista taidoista, tieto- ja viestintätekniikasta, muusta terveydenhuollon koulutuksesta, oman työn hallinnasta, kaupallisen alan koulutuksesta, laista ja asetuksista sekä vakuutusyhtiöiden koulutuksesta. Työyhteisön koulutustarpeet muodostuivat ammattispesifisestä koulutuksesta, kaupallisen alan koulutuksesta, sosiaalisista taidoista, työelämän ja organisaatioiden koulutuksesta sekä työterveyshuollon asiantuntijoiden koulutuksesta.
Tästä tutkimuksesta saaduilla tutkimustuloksilla voidaan kehittää työterveyshuollon opintojen hyödynnettävyyttä työelämässä. Tutkimustuloksilla on merkitystä myös määriteltäessä työterveyshoitajan työssä tarvittavia työelämätaitoja, joiden avulla tuetaan työikäisten työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä edistetään terveellisiä elämäntapoja. Lisäksi työterveyshoitajaksi pätevöitymisen koulutuksessa on mahdollista tuottaa kohdennettua työterveyshoitajan työn tarpeisiin vastaavaa koulutusta.