Sleep in climacteric : Associative and predictive factors
Lampio, Laura (2017-12-08)
Sleep in climacteric : Associative and predictive factors
Lampio, Laura
(08.12.2017)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7000-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7000-1
Tiivistelmä
Sleep disturbances are common among climacteric women. However, results from
polysomnography studies assessing sleep architecture are contradictory, and there is a lack
of prospective polysomnography studies in menopausal women. Causal relationships
between menopausal hormonal changes, vasomotor symptoms, aging, and other midlife
factors remain to be answered.
This study aimed to characterize subjective sleep disturbances with cross-sectional
design between premenopausal and postmenopausal women, and prospectively. Sleep
architecture was measured prospectively in menopausal transition. The aim was to
understand associations of sleep with menopausal hormonal changes, aging, other
menopausal symptoms, and work. Furthermore, possible premenopausal health-related
predictors for sleep disturbances during menopausal transition were examined. The
study was conducted in 177 Finnish midlife women, recruited via newspaper
announcements.
Sleep disturbances after menopause were characterized primarily by insomnia symptoms,
but also by symptoms suggesting sleep-disordered breathing. Regarding sleep architecture,
aging was associated with more fragmented sleep, lower sleep efficiency, and shorter sleep
duration. Increasing follicle stimulating hormone concentration, indicating transition
through menopause, was associated with more slow wave sleep. Workdays and vasomotor
symptoms were associated with perceived sleep disturbances in postmenopausal women.
Predictors for sleep disturbances in menopausal transition were identified in premenopause,
such as depressive symptoms, personal crises, and poor perceived health.
Despite poorer subjective sleep quality after menopause, aging seems to be responsible
for deteriorated sleep architecture. However, sleep in menopausal women may be more
vulnerable to external factors. These data emphasize that not all menopausal sleep
disturbances result from vasomotor symptoms, and premenopausal predictors for sleep
disturbances are identifiable. Evaluation of sleep and risk factors, and timely interventions,
should be provided for midlife women. Unihäiriöt ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Vaihdevuosien unipolygrafiatutkimuksia
on julkaistu vain vähän, eivätkä ne ole pystyneet osoittamaan selvää unen
rakenteen huonontumista. Lisäksi pitkittäistutkimukset, joissa unen rakennetta on tutkittu
unipolygrafialla, puuttuvat. On siis epäselvää, johtuvatko koetut unihäiriöt vaihdevuosien
hormonaalisista muutoksista, muista vaihdevuosioireista, ikääntymisestä vai yleisesti
keski-ikään liittyvistä kuormittavista tekijöistä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin sekä poikkileikkaus- että pitkittäistutkimuksena millaista on
koettu unenlaatu vaihdevuosissa. Lisäksi pitkittäistutkimuksella selvitettiin unen rakenteen
muutoksia vaihdevuosien siirtymävaiheessa. Tavoitteena oli ymmärtää vaihdevuosissa
tapahtuvan hormonitasapainon muuttumisen, ikääntymisen, muiden vaihdevuosioireiden
ja työn vaikutusta uneen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia mahdollisia, jo ennen
vaihdevuosia havaittavia, vaihdevuosiajan unihäiriöitä ennustavia terveyteen liittyviä
tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 177 suomalaista keski-ikäistä naista, jotka rekrytoitiin
tutkimukseen lehti-ilmoituksilla.
Koettu huonontunut unenlaatu vaihdevuosien jälkeen selittyi etenkin unettomuusoireilla,
mutta osittain myös unenaikaisiin hengityshäiriöihin viittaavilla oireilla. Seurantatutkimuksessa
ikääntyminen oli yhteydessä rikkonaisempaan ja lyhentyneeseen uneen, sekä
alentuneeseen unitehokkuuteen. Nouseva follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuus, viitaten
vaihdevuosiin siirtymiseen, puolestaan oli yllättäen yhteydessä lisääntyneeseen syvän unen
määrään. Postmenopausaalisilla naisilla etenkin vasomotoriset oireet olivat yhteydessä
huonontuneeseen unenlaatuun, ja lisäksi työpäivinä unenlaatu oli huonompi verrattuna
premenopausaalisiin naisiin. Tutkimuksessa havaittiin useita premenopausaalisia tekijöitä,
jotka ennustivat vaihdevuosiajan unihäiriöitä. Näitä olivat muun muassa vaihdevuosia
edeltävät masennusoireet, henkilökohtaiset kriisit ja koettu huono yleinen terveydentila.
Vaihdevuosien jälkeen huonontuneeksi koetusta unenlaadusta huolimatta, epäedulliset
unen rakenteen muutokset olivat yhteydessä ikääntymiseen, mutta eivät hormonaalisiin
muutoksiin. Vaihdevuosi-ikäisten naisten uni vaikuttaa kuitenkin olevan herkempi
erilaisille ulkoisille häiriötekijöille. Tämä tutkimus osoittaa, että kaikki vaihdevuosien
aikaiset unihäiriöt eivät liity vasomotorisiin oireisiin, ja että riskitekijöitä vaihdevuosien
aikaisille unihäiriöille voidaan osoittaa jo ennen vaihdevuosia. Terveydenhuollossa
tulisikin aktiivisesti kysyä keski-ikäisiltä naisilta myös unihäiriöistä ja niiden
riskitekijöistä, ja tarvittaessa tarjota oikea-aikaista tukea ja hoitoa.
polysomnography studies assessing sleep architecture are contradictory, and there is a lack
of prospective polysomnography studies in menopausal women. Causal relationships
between menopausal hormonal changes, vasomotor symptoms, aging, and other midlife
factors remain to be answered.
This study aimed to characterize subjective sleep disturbances with cross-sectional
design between premenopausal and postmenopausal women, and prospectively. Sleep
architecture was measured prospectively in menopausal transition. The aim was to
understand associations of sleep with menopausal hormonal changes, aging, other
menopausal symptoms, and work. Furthermore, possible premenopausal health-related
predictors for sleep disturbances during menopausal transition were examined. The
study was conducted in 177 Finnish midlife women, recruited via newspaper
announcements.
Sleep disturbances after menopause were characterized primarily by insomnia symptoms,
but also by symptoms suggesting sleep-disordered breathing. Regarding sleep architecture,
aging was associated with more fragmented sleep, lower sleep efficiency, and shorter sleep
duration. Increasing follicle stimulating hormone concentration, indicating transition
through menopause, was associated with more slow wave sleep. Workdays and vasomotor
symptoms were associated with perceived sleep disturbances in postmenopausal women.
Predictors for sleep disturbances in menopausal transition were identified in premenopause,
such as depressive symptoms, personal crises, and poor perceived health.
Despite poorer subjective sleep quality after menopause, aging seems to be responsible
for deteriorated sleep architecture. However, sleep in menopausal women may be more
vulnerable to external factors. These data emphasize that not all menopausal sleep
disturbances result from vasomotor symptoms, and premenopausal predictors for sleep
disturbances are identifiable. Evaluation of sleep and risk factors, and timely interventions,
should be provided for midlife women.
on julkaistu vain vähän, eivätkä ne ole pystyneet osoittamaan selvää unen
rakenteen huonontumista. Lisäksi pitkittäistutkimukset, joissa unen rakennetta on tutkittu
unipolygrafialla, puuttuvat. On siis epäselvää, johtuvatko koetut unihäiriöt vaihdevuosien
hormonaalisista muutoksista, muista vaihdevuosioireista, ikääntymisestä vai yleisesti
keski-ikään liittyvistä kuormittavista tekijöistä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin sekä poikkileikkaus- että pitkittäistutkimuksena millaista on
koettu unenlaatu vaihdevuosissa. Lisäksi pitkittäistutkimuksella selvitettiin unen rakenteen
muutoksia vaihdevuosien siirtymävaiheessa. Tavoitteena oli ymmärtää vaihdevuosissa
tapahtuvan hormonitasapainon muuttumisen, ikääntymisen, muiden vaihdevuosioireiden
ja työn vaikutusta uneen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia mahdollisia, jo ennen
vaihdevuosia havaittavia, vaihdevuosiajan unihäiriöitä ennustavia terveyteen liittyviä
tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 177 suomalaista keski-ikäistä naista, jotka rekrytoitiin
tutkimukseen lehti-ilmoituksilla.
Koettu huonontunut unenlaatu vaihdevuosien jälkeen selittyi etenkin unettomuusoireilla,
mutta osittain myös unenaikaisiin hengityshäiriöihin viittaavilla oireilla. Seurantatutkimuksessa
ikääntyminen oli yhteydessä rikkonaisempaan ja lyhentyneeseen uneen, sekä
alentuneeseen unitehokkuuteen. Nouseva follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuus, viitaten
vaihdevuosiin siirtymiseen, puolestaan oli yllättäen yhteydessä lisääntyneeseen syvän unen
määrään. Postmenopausaalisilla naisilla etenkin vasomotoriset oireet olivat yhteydessä
huonontuneeseen unenlaatuun, ja lisäksi työpäivinä unenlaatu oli huonompi verrattuna
premenopausaalisiin naisiin. Tutkimuksessa havaittiin useita premenopausaalisia tekijöitä,
jotka ennustivat vaihdevuosiajan unihäiriöitä. Näitä olivat muun muassa vaihdevuosia
edeltävät masennusoireet, henkilökohtaiset kriisit ja koettu huono yleinen terveydentila.
Vaihdevuosien jälkeen huonontuneeksi koetusta unenlaadusta huolimatta, epäedulliset
unen rakenteen muutokset olivat yhteydessä ikääntymiseen, mutta eivät hormonaalisiin
muutoksiin. Vaihdevuosi-ikäisten naisten uni vaikuttaa kuitenkin olevan herkempi
erilaisille ulkoisille häiriötekijöille. Tämä tutkimus osoittaa, että kaikki vaihdevuosien
aikaiset unihäiriöt eivät liity vasomotorisiin oireisiin, ja että riskitekijöitä vaihdevuosien
aikaisille unihäiriöille voidaan osoittaa jo ennen vaihdevuosia. Terveydenhuollossa
tulisikin aktiivisesti kysyä keski-ikäisiltä naisilta myös unihäiriöistä ja niiden
riskitekijöistä, ja tarvittaessa tarjota oikea-aikaista tukea ja hoitoa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2849]