Studies on prostate-specific antigen and prostate cancer epidemiology

Abstract

The prostate-specific antigen (PSA) is the main biomarker for diagnosis and treatment response monitoring in prostate cancer (PCa). In the first part of this thesis, we investigated the prognostic value of ultrasensitive PSAs (u-PSAs) in evaluating the risk of biochemical recurrence (BCR) and further progression after radical prostatectomy (RP). BCR after RP is defined by two consecutive PSA values greater or equal to 0.2 ng/ml. We found that u-PSA values above the threshold of 0.02-0.03 ng/ml predict progression to the BCR threshold (> 0.2 ng/ml). Furthermore, we demonstrated that the longitudinal modeling of u-PSA doubling time (uDT) could predict BCR after RP with very low PSA values. This can be beneficial in helping practitioners to avoid unnecessary adjuvant treatments or to start salvage treatments earlier for selected patients.

In the second part of this thesis, PCa survival and mortality was investigated in the pre- and post-PSA eras. One of the cohort studies evaluated the impact of socioeconomic status (SES) on the survival of PCa patients in the pre- and post-PSA eras. Our study showed that men with localized PCa are otherwise healthier than the general male population, and the increased difference between relative and cancer-specific survival reflects the most likely selection of men for opportunistic PSA-testing. Men in higher SES groups had significantly lower risks of dying from PCa than those in the lower SES groups, which was probably due to more intensive diagnostic/treatment strategies and the increased intensity of health conscious men seeking medical services such as PSA testing.

Prostataspesifinen antigeeni (PSA) on tärkein eturauhassyövän verinäytetutkimus. Tämän tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitimme ultrasensitiivisen PSA:n (u-PSA) merkitystä eturauhassyövän seurannassa radikaalin eturauhasen poistoleikkauksen jälkeen. Biokemiallinen relapsi (BCR) leikkauksen jälkeen tarkoittaa kahta peräkkäistä PSA-arvoa, jotka ylittävät arvon 0.2 ng/ml. Tutkimuksessamme osoitimme, että jos u-PSA nousee tasolle 0.02-0.03 ng/ml, PSA-pitoisuus nousee yli 90% potilaista myös BCR-tasolle. Lisäksi osoitimme, että u-PSA:n kahdentumisajan (uDT) longitudinaalinen mallintaminen auttaa BCR:n ennustamisessa jo hyvin pienillä u-PSA-arvoilla. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun halutaan välttää turhia liitännäishoitoja ja toisaalta kohdentaa ne riittävän ajoissa oikeille potilaille.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa eturauhassyöpäkuolleisuutta ja potilaiden elossaoloa (survival) tutkittiin ennen ja jälkeen PSA-testauksen yleistymistä. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena Suomen Syöpärekisterin ja Tilastokeskuksen tiedoista. Tilastokeskuksen tiedoista selvitettiin vuosittainen eturauhassyöpäpotilaiden ikäryhmittäinen kuolleisuus suhteessa vertailuväestön kuolleisuuteen. Samoin potilaiden sosioekonomisen asema (SES) selvitettiin Tilastokeskuksesta. Tutkimus osoitti, että miehet joilla todettiin paikallinen eturauhassyöpä olivat muuten terveempiä kuin vertailuväestö. Eritoten PSA-testin käyttöönoton jälkeen eturauhassyöpäpotilaiden suhteellinen elossaololuku oli selvästi korkeampi kuin syöpäspesifinen elossaololuku potilailla, joilla oli paikallinen eturauhassyöpä. Tämä viittaa siihen, että nämä miehet valikoituivat useammin opportunistiseen PSA-seulontaan. Tutkimus osoitti myös, että korkeampi SES korreloi huomattavasti pienempään syöpäspesifinen kuolleisuuteen. Tämä on oletettavasti selitettävissä, sillä että näille miehille tehtiin enemmän eturauhassyöpädiagnostiikkaa ja heitä hoidettiin intensiivisemmin kuin alhaisemmassa SES-asemassa olevia. Näille miehille myös ilmeisimmin tehtiin enemmän PSA-testausta. Yhteenvetona voidaan todeta, että u-PSA voi olla hyödyllinen taudin uusimisen arvioinnissa leikkauksen jälkeen, ja että PSA-testin käyttö pitäisi optimoida kaikille väestöryhmille, välttäen yli- ja alidiagnostiikkaa.