Lapsen ruumiillisen kurittamisen yhteys vanhempien ammattiavun tarpeeseen ja hakemiseen vanhemmuuden ongelmissa.

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkasteltiin vanhempien ammattiavun tarvetta ja hakemista vanhemmuuden ongelmissa, kun huomioon otettiin vanhempien mahdollinen kuritusväkivallan käyttö kasvatuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin suorien jakaumien tarkastelua, ristiintaulukointia ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Aineistona on käytetty Lasten turvallisuus 2011 –aineistoa.

Tulosten mukaan suurimmalla osalla vanhemmista menee hyvin: suurin osa vanhemmista ei ole kokenut ammattiavun tarvetta vanhemmuuden ongelmien ratkaisemisessa. Alle kolmasosa vanhemmista on kuitenkin kokenut tarvitsevansa ammattiapua vanhemmuuteensa. Tulosten mukaan kuritusväkivaltaa käyttäneistä vanhemmista suurempi osa kuin kuritusväkivaltaa ei käyttäneistä vanhemmista kokee ammattiavun tarvetta vanhemmuuden ongelmissa. Kuritusväkivaltaa käyttäneistä vanhemmista suurempi osa kuin kuritusväkivaltaa ei käyttäneistä vanhemmista myös hakee ammattiapua vanhemmuuden ongelmiin. Kuritusväkivallan käyttö vaikuttaa vanhempien avun hakemiseen ennemmän kuin vanhempien avun tarpeeseen. Vanhempien avun tarvetta selittävät lastaan kurittaneilla ja ei kurittaneilla vanhemmilla samat tekijät, joita ovat vanhemman sukupuoli, lasten lukumäärä, taloustilanne ja perhemuoto. Sen sijaan vanhempien avun hakemista selittää lastaan kurittaneilla ja ei kurittaneilla yhteisesti ainoastaan perhemuoto.

Tutkimustulosten mukaan äideillä on isiä suurempi riski tarvita ammattiapua vanhemmuuden ongelmissa. Vanhemman sukupuoli vaikuttaa myös lastaan ei kurittaneiden vanhempien avun hakemiseen: äideillä on suurempi riski hakea ammattiapua vanhemmuuteensa isiin verrattuna. Kuritusväkivaltaa käyttäneillä isillä on avun tarpeisiin nähden pienin riski hakea ammattiapua vanhemmuuden ongelmissa. Lasten suurempi lukumäärä lisää merkittävästi sekä lastaan kurittaneiden että ei kurittaneiden vanhempien ammattiavun tarvetta. Se lisää voimakkaammin lastaan ei kurittaneiden kuin kurittaneiden vanhempien riskiä tarvita ammattiapua vanhemmuuden ongelmissa. Lasten lukumäärä vaikuttaa myös lastaan ei kurittaneiden vanhempien ammattiavun hakemiseen. Taloustilanteella on merkitystä sekä lastaan kurittaneiden että ei kurittaneiden vanhempien ammattiavun tarpeeseen vanhemmuuden ongelmissa. Huono taloudellinen tilanne ja taloushuolet lisäävät kaikkien vanhempien ammattiavun tarvetta, mutta voimakkaammin lastaan kurittaneiden vanhempien ammattiavun tarvetta. Taloudellisilla huolilla on myös vaikutusta lastaan kurittaneiden vanhempien ammattiavun hakemiseen lisäten avun hakemisen riskiä. Lastaan kurittaneiden vanhempien ammattiavun hakemiseen vaikuttaa myös vanhemman ikä: mitä nuorempi lastaan kurittanut vanhempi on, sitä suurempi on vanhemman riski hakea ammattiapua vanhemmuuden ongelmissa.

Perhemuodon huomattiin tässä pro gradu –tutkielmassa olevan yhteydessä kaikkien vanhempien ammattiavun tarpeeseen ja hakemiseen. Uusperhevanhemmilla on suurin ammattiavun tarve ja suurin riski hakea ammattiapua vanhemmuuden ongelmissa. Toiseksi suurin ammattiavun tarve on yksinhuoltajilla, jotka myös hakevat uusperhevanhempien tavoin ydinperhevanhempia useammin apua vanhemmuuden ongelmissa. Ydinperhevanhemmilla on pienin riski tarvita apua ja hakea apua vanhemmuuden ongelmissa muiden perheiden vanhempiin verrattuna.