Bikineitä ja isoja peffoja vai päämäärätietoista toimintaa? : Naiskuvan monitulkintaisuus Spring Breakers -elokuvassa
Sauro, Saana (2018-03-20)
Bikineitä ja isoja peffoja vai päämäärätietoista toimintaa? : Naiskuvan monitulkintaisuus Spring Breakers -elokuvassa
Sauro, Saana
(20.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Spring Breakers -elokuvan ambivalentti naiskuva sekä yleisesti elokuvan monitulkintaisuus. Tutkielman tavoitteena oli pyrkimys selvittää, miten elokuvan neljä pääosanaista kuvataan ja esineellistääkö elokuva naisia. Tavoitteena oli selvittää myös sitä, näkyykö elokuvan hahmoissa jonkinlaista kehitystä. Lähtöoletuksena oli, että elokuvan kuvaamat naiset ovat aktiivisia toimijoita.
Tutkielman kannalta keskeinen kattokäsite on naiskuva, jolla tarkoitetaan tässä työssä yleisesti Hollywood-elokuvissa normittunutta tapaa representoida naishahmoja. Tutkielmassa peilataan naiskuvaa sekä elokuvan yleistä ambivalenttia luonnetta henkilöhahmojen, halun, esineellistämisen sekä spektaakkelin käsitteisiin.
Tutkielman aineistona on Spring Breakers -elokuva, joka ilmestyi vuonna 2012. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton ja sen näyttelijöiden roolisuoritukset aiheuttivat jopa kohua. Tutkielmassa käytetään muutamia elokuva-arvosteluja taustoittamaan tätä ristiriitaista vastaanottoa. Työn tutkimuksellinen metodi on lähiluku, ja analysoitavina ovat sekä elokuvan henkilöhahmot että kerronta. Analyysi kattaa elokuvan dialogin ja visuaalisen kerronnan.
Tutkielmassa pohditaan sukupuolta toiston kautta muodostuvana konstruktiona ja tukeudutaan Judith Butlerin teoriaan sukupuolen performatiivisuudesta. Sukupuolta tutkitaan myös sukupuolieron kautta. Yleinen kulttuurin seksualisoituminen ja esineellistäminen huomioidaan myös liittyen sukupuolen representaatiohin. Lisäksi työssä analysoidaan elokuvaa spektaakkelin käsitteen kautta, joka tulee esiin paitsi elokuvallisena tehokeinona, kuten ihmismassoilla ja paljaan pinnan määrällä mässäilynä, myös Guy Debordin kulutuskriittisen spektaakkelinäkemyksen kautta. Varsinainen spektaakkelielokuva Spring Breakers ei kuitenkaan ole.
Tutkielman loppupäätelminä todetaan, että Spring Breakersissa naiset asetetaan katseen kohteiksi, mutta he toimivat kuitenkin aktiivisesti ja käyttävät omaa seksuaalisuuttaan hyväkseen. Elokuvan kohdalla ei siis voi varsinaisesti puhua esineellistämisestä negatiivisessa mielessä. Naisia ajaa eteenpäin halu muutokseen ja kevätlomamatka mahdollistaa heille tämän. Naisista kuoriutuu kylmäverisiä tappajia, jotka pyrkivät hätkähtämättä eteenpäin. Naiset rikkovat toiminnallaan ”perinteistä” kuvaa naisesta passiivisena katseen kohteena. Sekä elokuvan muodostama naiskuva että elokuva itsessään ovat varsin monitulkintaisia.
Tutkielman kannalta keskeinen kattokäsite on naiskuva, jolla tarkoitetaan tässä työssä yleisesti Hollywood-elokuvissa normittunutta tapaa representoida naishahmoja. Tutkielmassa peilataan naiskuvaa sekä elokuvan yleistä ambivalenttia luonnetta henkilöhahmojen, halun, esineellistämisen sekä spektaakkelin käsitteisiin.
Tutkielman aineistona on Spring Breakers -elokuva, joka ilmestyi vuonna 2012. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton ja sen näyttelijöiden roolisuoritukset aiheuttivat jopa kohua. Tutkielmassa käytetään muutamia elokuva-arvosteluja taustoittamaan tätä ristiriitaista vastaanottoa. Työn tutkimuksellinen metodi on lähiluku, ja analysoitavina ovat sekä elokuvan henkilöhahmot että kerronta. Analyysi kattaa elokuvan dialogin ja visuaalisen kerronnan.
Tutkielmassa pohditaan sukupuolta toiston kautta muodostuvana konstruktiona ja tukeudutaan Judith Butlerin teoriaan sukupuolen performatiivisuudesta. Sukupuolta tutkitaan myös sukupuolieron kautta. Yleinen kulttuurin seksualisoituminen ja esineellistäminen huomioidaan myös liittyen sukupuolen representaatiohin. Lisäksi työssä analysoidaan elokuvaa spektaakkelin käsitteen kautta, joka tulee esiin paitsi elokuvallisena tehokeinona, kuten ihmismassoilla ja paljaan pinnan määrällä mässäilynä, myös Guy Debordin kulutuskriittisen spektaakkelinäkemyksen kautta. Varsinainen spektaakkelielokuva Spring Breakers ei kuitenkaan ole.
Tutkielman loppupäätelminä todetaan, että Spring Breakersissa naiset asetetaan katseen kohteiksi, mutta he toimivat kuitenkin aktiivisesti ja käyttävät omaa seksuaalisuuttaan hyväkseen. Elokuvan kohdalla ei siis voi varsinaisesti puhua esineellistämisestä negatiivisessa mielessä. Naisia ajaa eteenpäin halu muutokseen ja kevätlomamatka mahdollistaa heille tämän. Naisista kuoriutuu kylmäverisiä tappajia, jotka pyrkivät hätkähtämättä eteenpäin. Naiset rikkovat toiminnallaan ”perinteistä” kuvaa naisesta passiivisena katseen kohteena. Sekä elokuvan muodostama naiskuva että elokuva itsessään ovat varsin monitulkintaisia.