Neurocognitive deficits, academic difficulties and substance dependence among Finnish offenders : connections to recidivism and implications for rehabilitation

Abstract

Neurocognitive and academic deficits are frequent among male offenders and the prevalence of these disorders is known to be higher than in the general population. Also psychiatric disorders and substance dependence are overrepresented among offenders. Neurocognitive and academic deficits, psychiatric disorders and substance dependence are all known to be risk factors for offending and a criminal career. Studies on recidivism have mainly focused on the associations between ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), psychiatric disorders, and violent crime, but have ignored connections to various psychiatric disorders and neurocognitive deficits and academic difficulties. The aim of this thesis is to examine the neurocognitive and academic performance in a sample of sentenced male prisoners in Finland. The frequency of reading, spelling, and mathematical difficulties was also analyzed. I also examined how neurocognitive deficits and academic difficulties are associated with psychiatric diagnoses, especially with substance dependence. If a specific profile of neurocognitive, academic and psychiatric factors among offenders could be found that is related to recidivism and criminal career, this could be more effectively targeted by intervention procedures. In a health survey of Finnish prisoners, 72 sentenced male prisoners were examined in Turku prison using a neurocognitive test battery and psychiatric assessment including a standardized psychiatric interview (SCID-I, II). First, a range of neurocognitive deficits was common, especially in motor dexterity, visual construction, verbal comprehension, verbal and visual memory, and shifting attention. Furthermore, recidivist men had problems indicating impulsivity. Second, the comprehensive neurocognitive deficits and illiteracy problems seemed to go together among prisoners. The results showed a high number of reading and spelling difficulties. Fifteen percent of those with medium to severe problems in academic skills had marked difficulties in mathematics. Third, major mental disorders (Axis I diagnosis) and substance dependence were connected with neurocognitive and academic deficits. Moreover, first- time offenders had fewer neurocognitive deficits and Axis I disorders, less substance dependence and fewer personality disorders than those with several convictions. Fourth, the combination of neurocognitive deficits and substance dependence was connected to recidivism. According to the thesis, the Finnish male offender could be described using four groups with different characteristics of neurocognitive, academic and psychiatric factors. Preventing the development of substance dependence, together with rehabilitation of neurocognitive deficits, seems to be important for reducing recidivism. We suggest that both selection and preparation for participation in offender programs might be more effective if specific neurocognitive deficits are identified and efforts first made to ameliorate them.

Neurokognitiiviset häiriöt sekä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan vaikeudet ovat yleisiä vangeilla ja näiden ongelmien esiintyvyys on suurempaa kuin yleisväestössä. Vangit kärsivät myös psykiatrisista häiriöistä ja päihderiippuvuudesta yleisväestöä enemmän. Neurokognitiiviset häiriöt, lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan vaikeudet sekä psykiatriset häiriöt ja päihderiippuvuus ovat tutkimusten mukaan riskitekijöitä rikolliselle käyttäytymiselle ja vankilaan joutumiselle. Rikoksen uusimista käsittelevissä tutkimuksissa on usein keskitytty yhteyksiin ADHD:n (keskittymisen ja tarkkaavuuden häiriö) ja muiden neuropsykiatristen ja psykiatristen häiriöiden sekä väkivaltarikollisuuden välillä. Muut psykiatriset häiriöt ja erityisesti niiden yhteydet neurokognitiivisiin ja lukemisen, kirjoittaminen ja matematiikan vaikeuksiin on jätetty vähemmälle huomiolle. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisten miesvankien neurokognitiivista suoriutumista, lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan ongelmia sekä niiden yhteyksiä psykiatrisiin häiriöihin. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää, miten neurokognitiiviset sekä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan häiriöt ovat yhteydessä psykiatrisiin diagnooseihin, erityisesti päihderiippuvuuteen. Tarkoituksena on pyrkiä löytämään mahdollisia ongelmaprofiileja, jotka voisivat auttaa tarkoituksenmukaisten ja toimivien kuntoutusohjelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa vangeille. Turun vankilasta kerättyä aineistoa varten tutkittiin neuropsykologisilla testimenetelmillä 72 miespuolista vankeusvankia. Aineisto liittyi laajempaan Suomessa tehtyyn vankien terveystutkimukseen. Psykiatrinen arvioi suoritettiin käyttäen standardoitua psykiatrista haastattelua (SCID-I,II). Ensimmäiseksi, vangeilla oli yleisesti laaja-alaisia neurokognitiivisia häiriöitä, erityisesti hienomotoriikassa, visuaalisessa hahmottamisessa, kielellisessä ymmärtämisessä, visuaalisessa sekä kielellisessä muistissa sekä tarkkaavuuden siirtämisessä. Rikoksen uusijoilla oli taipumusta impulsiiviseen reagointiin. Toiseksi, neurokognitiiviset häiriöt ja lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan ongelmat näyttivät olevan yhteydessä toisiinsa. Lukemisen ja kirjoittamisen ongelmat olivat vangeilla yleisiä. Viisitoista prosenttia niistä vangeista, joilla oli keskivakavia tai vakavia ongelmia lukemisessa ja kirjoittamisessa, oli myös merkittäviä vaikeuksia matematiikassa. Kolmanneksi, vakava mielenterveyden häiriö (Axis I) ja päihderiippuvuus olivat yhteydessä neurokognitiivisiin sekä lukemisen ja kirjoittamisen häiriöihin. Ensimmäistä vankeustuomiota suorittavilla vangeilla oli vähemmän neurokognitiivisia häiriöitä, vakavia mielenterveyden häiriöitä, päihderiippuvuutta ja persoonallisuushäiriöitä kuin moninkertaisilla tuomion uusijoilla. Neljänneksi, neurokognitiiviset häiriöt yhdessä päihderiippuvuuden kanssa olivat eniten yhteydessä uusintarikollisuuteen. Tämän väitöskirjan tulosten perusteella Suomalaisia miesvankeja voidaan kuvata neljänä erillisenä ongelmaryhmänä liittyen neurokognitiivisiin häiriöihin, lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan ongelmiin sekä psykiatrisiin häiriöihin. Päihderiippuvuuden ehkäisy sekä neurokognitiivisten ja lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan taitopuutosten harjoittaminen ja kuntoutus ovat tulosten valossa tärkeitä tekijöitä uusintarikollisuuden ehkäisyssä. Tulosten perusteella voidaan suositella, että vankien neurokognitiivisia, sekä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan puutoksia arvioidaan ja kuntoutetaan jo ennen vangin ohjaamista laaja-alaisempiin käytössä oleviin kuntoutusohjelmiin. Tämä saattaa edesauttaa sijoittumista sopivaan kuntoutusohjelmaan sekä tehostaa vangin hyötymistä kuntoutuksesta.