Esineenä elokuva : Matka elokuvan rekonstruktioon
Väinämö, Miia (2018-04-16)
Esineenä elokuva : Matka elokuvan rekonstruktioon
Väinämö, Miia
(16.04.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimukseni tehtävänä on selvittää elokuvan rekonstruktion toimintatapoja ja sen haasteita. Tutkimuksen kohteena on tapaustutkimus elokuvasta Sotagulashi Kaiun häiritty kesäloma (1920). Elokuvasta oli säilynyt vain katkelmia kuvamateriaalista, välitekstit olivat kadonneet, lisäksi elokuvan juonen rakenne oli arvoitus.
Elokuvan välitekstejä ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, eikä mahdollista käsikirjoitusta. Elementit elokuvan rekonstruktioon olivat heikot. Analysoimalla elokuvan jäljelle jäänyttä materiaalia, jota yllätykseksi löytyi vielä vuonna 2016, alkoi rakenteen hahmottaminen. Tutkimuksen avulla selvisi, että elokuvan materiaalia oli säilynyt luultua enemmän, joka mahdollisti juonellisesti eheän teoksen uudelleenrakentamisen.
Tutkimus avasi rekonstruktioprosessin, kuinka heikoista lähtökohdista on mahdollista mallintaa teos uudelleen. Mitä elementtejä puuttui ja miten ne ovat korvattavissa. Rekonstruktioprosessissa elokuvan kontekstitietojen löytyminen, kuvauspaikkojen tunnistus sekä henkilöiden identifioiminen vahvistivat elokuvan identiteettiä. Tutkimuksessa referenssinä käytetään onnistunutta syvärestauroinnin prosessia elokuvasta Varastettu kuolema (1938). Tässä elokuvassa kaikki rekonstruktioon tarvittavat elementit olivat jäljitettävissä ja saatavissa. Tästä syystä uudelleenmallinnusta ei tarvittu ja elokuvan restauroinnin ja rekonstruktion välimaastoon jäävä prosessi nimettiin syvärestauroinniksi.
Tutkimuksen teoriaosuudessa on luotu laaja pohja teknisen taidehistorian kautta soveltaen sitä elokuvaan. Tutkimuksen teoreettisen ajattelun pohjana on lähestyä elokuvaa esineenä ja jäljelle jäänyttä materiaalia fragmentteina. Jäljelle jääneet katkelmat ovat osa muistitietoa menneisyydestä, sekä toisaalta taide-esine- objekti, joka tarvitsee aktiivisia toimia säilyäkseen ja tullakseen nähdyksi.
Tutkimus sisältää myös toiminnallisen osuuden, tutkimustuloksia tukemaan on valmistettu kuvallinen dokumenttielokuva, jonka lopussa elokuvan pelkkä kuvamateriaali on järjestetty juonellisesti.
Elokuvan välitekstejä ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, eikä mahdollista käsikirjoitusta. Elementit elokuvan rekonstruktioon olivat heikot. Analysoimalla elokuvan jäljelle jäänyttä materiaalia, jota yllätykseksi löytyi vielä vuonna 2016, alkoi rakenteen hahmottaminen. Tutkimuksen avulla selvisi, että elokuvan materiaalia oli säilynyt luultua enemmän, joka mahdollisti juonellisesti eheän teoksen uudelleenrakentamisen.
Tutkimus avasi rekonstruktioprosessin, kuinka heikoista lähtökohdista on mahdollista mallintaa teos uudelleen. Mitä elementtejä puuttui ja miten ne ovat korvattavissa. Rekonstruktioprosessissa elokuvan kontekstitietojen löytyminen, kuvauspaikkojen tunnistus sekä henkilöiden identifioiminen vahvistivat elokuvan identiteettiä. Tutkimuksessa referenssinä käytetään onnistunutta syvärestauroinnin prosessia elokuvasta Varastettu kuolema (1938). Tässä elokuvassa kaikki rekonstruktioon tarvittavat elementit olivat jäljitettävissä ja saatavissa. Tästä syystä uudelleenmallinnusta ei tarvittu ja elokuvan restauroinnin ja rekonstruktion välimaastoon jäävä prosessi nimettiin syvärestauroinniksi.
Tutkimuksen teoriaosuudessa on luotu laaja pohja teknisen taidehistorian kautta soveltaen sitä elokuvaan. Tutkimuksen teoreettisen ajattelun pohjana on lähestyä elokuvaa esineenä ja jäljelle jäänyttä materiaalia fragmentteina. Jäljelle jääneet katkelmat ovat osa muistitietoa menneisyydestä, sekä toisaalta taide-esine- objekti, joka tarvitsee aktiivisia toimia säilyäkseen ja tullakseen nähdyksi.
Tutkimus sisältää myös toiminnallisen osuuden, tutkimustuloksia tukemaan on valmistettu kuvallinen dokumenttielokuva, jonka lopussa elokuvan pelkkä kuvamateriaali on järjestetty juonellisesti.