Sosiaalityö systeeminä

Abstract

Sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä on kysymys, johon sosiaalityötä käsittelevä kirjallisuus tarjoaa moniulotteisen ja osin epäselvän vastauksen. Tässä tutkimuksessa sosiaalityön yhteiskunnallista tehtävää tarkastellaan systeemiteoreettisessa viitekehyksessä. Erityisesti tutkimuksessa keskitytään Niklas Luhmannin sosiaaliseen systeemiteoriaan, jolloin sosiaalityön toimintaympäristö hahmottuu ”luhmannilaisena” funktiojärjestelmien yhteiskuntana. Tiivistetysti Luhmann katsoi modernin yhteiskunnan rakentuvan autonomisista makrotason systeemeistä, funktiojärjestelmistä, joista jokainen on keskittynyt ratkaisemaan spesifin ongelman. Tällaisiksi systeemeiksi Luhmann nimesi talouden, oikeuden, tieteen, uskonnon, terveydenhuollon, kasvatuksen, taiteen ja median. Jokainen systeemi on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätön, eivätkä muut systeemit kykene ratkaisemaan toisen systeemin piiriin kuuluvia ongelmia. Silti jokaisen systeemin toiminnalle edellytyksenä on, että muut systeemit ratkaisevat omat tehtävänsä. Keskeinen kysymys tässä tutkimuksessa on, missä määrin sosiaalityötä voidaan pitää autonomisena yhteiskunnallisena funktiojärjestelmänä, jolla on oma selkeä tehtävä. Lisäksi systeemiteoreettisessa tarkastelussa hahmotetaan sosiaalityön vuorovaikutussuhteita muiden systeemien välillä: mitkä systeemit vaikuttavat eniten sosiaalityön toimintaan, ja missä määrin. Tutkimuksen metodologiassa hyödynnetään paitsi teoreettista analyysia tutkimuskirjallisuuden avulla, myös sosiaalityöntekijöille toteutettuja kvalitatiivisia teemahaastatteluja. Empiirisen aineiston analyysissä on hyödynnetty niin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa Luhmannin systeemiteoriasta johdettuja käsitteitä testataan sosiaalityön kontekstissa, sekä teoriaohjaava analyysiä, jossa haastatteluista esiin nousseita teemoja tarkastellaan sosiaalityötä käsittelevän tutkimuskirjallisuuden kontekstissa. Tutkimuksessa havaittiin että sosiaalityön tarve on välttämätön yhteiskunnan koossa pysymisen kannalta, sillä Luhmannin nimeämät primäärisysteemit eivät tosiasiallisesti ratkaise kaikkien ihmisten tarpeita universaalisti. Tätä voidaan nimittää systeemiteoreettisesti inkluusion ongelmaksi, jonka korjaajana sosiaalityö toimii keskeisenä yhteiskunnallisena makrosysteeminä, ja jota näin olleen voidaan kutsua autonomiseksi funktiojärjestelmäksi. Sosiaalityöhön vaikuttavista systeemeistä talouden, lain ja politiikan ohella korostui erityisesti tiedotusvälineiden rooli. Yksittäisempinä sosiaalityön toimintaedellytyksiin vaikuttavina tekijöinä nousivat esiin yhteiskunnallinen asenneilmapiiri, sosiaalisen avun stigmatisaatio sekä sosiaalityöntekijöiden parissa koettu psykososiaalisten ongelmien ja marginalisaation lisääntyminen, sekä puutteet ensi sijaiseksi tarkoitetuissa palveluissa.