”Ero on ollut se pienempi paha kuin lasten asioista sopiminen” : etävanhemmuuskokemuksia isien kertomana

Abstract

Vanhempien erotessa lapsi jää virallisesti asumaan yhden vanhemman eli lähivanhemman luokse. Toinen vanhemmista siirtyy usein etäämmälle lapsestaan ja vanhemmuus muuttaa ainakin jollakin tapaa muotoaan. Tällaisen vanhemmuuden uudelleenjärjestelyn käy läpi iso osa vanhemmista ja useimmiten etävanhemmaksi siirtyvä vanhempi on isä. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa etävanhemmaksi siirtymisen prosessiin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa perehdytään erityisesti prosessiin liittyviin haasteisiin ja vanhempien asettumiseen lapsen elämässä eron jälkeen. Lisäksi tutkielmassa nostetaan esille huolto- ja tapaamislainsäädännön sekä yleisemmin viranomaistoiminnan ongelmakohdat.

Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta etävanhempaa. Kaikki haastateltavat olivat isiä, jotka olivat olleet yhdessä lastensa äidin kanssa ja vanhempien erotessa siirtyneet etävanhemmiksi. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina haastateltavien yksilöllisten kokemusten selvittämiseksi. Tutkielmassa on käytetty menetelmänä laadullista sisällönanalyysia, joka perustuu haastatteluista selkeimmin esille nousseisiin teemoihin.

Tutkielman tulokset osoittavat, että yhteistyö lähivanhemman kanssa vaikuttaa selkeimmin siihen, kuinka onnistuneeksi etävanhemmaksi siirtymisen prosessi on koettu. Haastateltujen etäisien kokemusten perusteella lähi- ja etävanhemman yhteistyötä kuormittavat erityisesti vanhempien erimielisyydet lasten tapaamisista ja elatusmaksuista. Viranomaiskäytänteet ovat etävanhempien kokemusten mukaan raskaita ja pitkäkestoisia eikä perheiden tilanteisiin perehdytä tarpeeksi ennen päätösten tekoa. Lisäksi haastatellut etävanhemmat kokevat viranomaiskäytänteet liian lähivanhempilähtöisinä eikä lainsäädäntö heidän mukaansa huomioi riittävästi lähivanhemman mahdollisuuksia hankaloittaa etävanhemman osallisuutta lapsen elämässä. Viranomaisten ymmärtävä työote ja vanhempien tasavertainen kohtelu ovatkin etävanhemmille merkityksellisiä.

Erovanhemmuudessa ilmenevät haasteet vievät resursseja perheiltä, sosiaalipalveluilta ja oikeuslaitokselta. Kärjistyneitä erotilanteita varten olisi aiheellista kehitellä sovittelevampi ja keskitetympi työskentelymuoto. Tällaisella työskentelyllä voitaisiin tarttua työntekijän johdolla nopeammin haasteita aiheuttaviin tekijöihin ja määritellä selkeämmin molempien vanhempien roolit lapsen elämässä.