Tiedonsaantioikeudet avioero-osituksessa
Korpinen, Joni (2018-04-16)
Tiedonsaantioikeudet avioero-osituksessa
Korpinen, Joni
(16.04.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Nykypäivänä avioero-osituksissa on törmätty uudenlaisiin ongelmiin, kuten ositettavan omaisuuden piiriin kuuluvan omaisuuden salaamiseen ja ositettavan omaisuuden piiriä koskevan tiedonantamisen laiminlyöntiin. Näiden ongelmien syinä voidaan pitää puolisoiden ja pesänjakajan tiedonsaantioikeuksia ja pankkisalaisuuden laajuutta.
Suomen avio-oikeusjärjestelmän keskeisenä ideana on omaisuuden puolittamisperiaate. Toisin sanoen aviopuolisot ovat oikeutettuja saamaan puolet yhteisestä avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Osituksen laskennallisessa vaiheessa puolisoiden varat ja velat luetteloidaan, mutta varojen tarkkaa määrää ei ole mahdollista saada, jos täydellistä kuvaa ositettavan omaisuuden piiriin kuuluvasta varallisuudesta ei ole saatavilla. Tämä saattaa johtua omaisuuden salaamisesta tai siitä, että toinen osituspuoliso ei suostu antamaan oikeita tietoja varallisuudestaan.
Tutkielman kohteena on tiedonsaantioikeudet avioero-osituksessa. Tutkielman johtopäätös on, että puolisoiden ja pesänjakajan tiedonsaantioikeudet avioero-osituksessa ovat riittämättömät. Tämän vuoksi pesänjakajan valtuuksia tiedonsaannin osalta tulisi pikaisesti de lege ferenda muuttaa. Näin ollen avioliittolakiin tulisi ottaa tiedonsaantioikeuksien osalta säännös, joka muistuttaisi Ruotsissa voimassa olevaa säännöstä. Tutkielman metodi on lainopillinen perustuen perinteiselle lainopille eli oikeusdogmatiikalle.
Suomen avio-oikeusjärjestelmän keskeisenä ideana on omaisuuden puolittamisperiaate. Toisin sanoen aviopuolisot ovat oikeutettuja saamaan puolet yhteisestä avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Osituksen laskennallisessa vaiheessa puolisoiden varat ja velat luetteloidaan, mutta varojen tarkkaa määrää ei ole mahdollista saada, jos täydellistä kuvaa ositettavan omaisuuden piiriin kuuluvasta varallisuudesta ei ole saatavilla. Tämä saattaa johtua omaisuuden salaamisesta tai siitä, että toinen osituspuoliso ei suostu antamaan oikeita tietoja varallisuudestaan.
Tutkielman kohteena on tiedonsaantioikeudet avioero-osituksessa. Tutkielman johtopäätös on, että puolisoiden ja pesänjakajan tiedonsaantioikeudet avioero-osituksessa ovat riittämättömät. Tämän vuoksi pesänjakajan valtuuksia tiedonsaannin osalta tulisi pikaisesti de lege ferenda muuttaa. Näin ollen avioliittolakiin tulisi ottaa tiedonsaantioikeuksien osalta säännös, joka muistuttaisi Ruotsissa voimassa olevaa säännöstä. Tutkielman metodi on lainopillinen perustuen perinteiselle lainopille eli oikeusdogmatiikalle.