HAM ja yleisö : yleisötyön nykyhetki ja haasteet
Hellsten-Impivaara, Jonna (2018-04-24)
HAM ja yleisö : yleisötyön nykyhetki ja haasteet
Hellsten-Impivaara, Jonna
(24.04.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani Helsingin taidemuseon eli HAM:in yleisötyötä. Olen kiinnostunut HAM:in diskursseista eli millaisista puhunnoista museon yleisötyö koostuu. Tutkin HAM:in yleisötyön nykyhetkeä, sen taustoja, haasteita ja tulevaisuutta sekä pohdin, millainen museokävijä HAM:in yleisötyödiskursseja analysoimalla rakentuu. Kytken diskurssit sekä suomalaisen yleisötyön historiaan että laajempiin 2000-luvun museokentän yleisötyöpohdintoihin. Tutkimus liikkuu taidehistorian ja museologian rajapinnoilla.
Keskeinen tutkimusaineisto koostuu HAM:in vuoden 2016 yleisötyöhön liittyvistä asiakirjoista: toimintasuunnitelmasta, toimintakertomuksesta, yleisösuunnitelmasta, asiakaspalveluoppaasta, museon organisaatiokaavioista, Helsingin strategiaohjelmasta sekä kuuden HAM:in työntekijän haastatteluista, jotka toteutin kesällä 2017.
Haastateltavien ja tekstiaineistojen puhunnoista rakensin yleisötyötä kuvaavia diskursseja. HAM:in nykyisen yleisötyön taustalla vaikuttavat ammattilaisten työhistoriat, kaupungin ja museon organisaatiomallit, Helsingin kaupungin strategia, museoalan muutos, johdon linjaukset sekä taloudelliset seikat. Haastateltavat ymmärsivät yleisötyön laajana käsitteenä, johon sisältyy lähes kaikki museossa yleisöihin liittyvä työ. Irrottautuminen ylhäältäpäin ohjaamisen perinteestä on vahva.
Nykyhetkeä kuvaavia diskursseja muodostin seitsemän. Niiden perusteella HAM:ista muotoutui kuva museona, joka on systemaattisesti kehittänyt ja kehittää yleisötyötään tavoitteenaan tarjota kokemuksia taiteesta laajoille ihmisryhmille. Yleisötyö on organisatorisesti rakennettu museon toimintojen sisään ja pyrkimyksenä on purkaa dikotomista asetelmaa kuraattorien ja museolehtoreiden välillä. Puhunnoissa kuuluivat positiivisuus ja mahdollisuuksiin keskittyminen. Toimintatapojen osalta on irrottauduttu valistavasta museoperinteestä, mutta museoiden syntyajoilta juontuva pyrkimys sivistää etenkin aiemmin taiteeseen tutustumattomia elää edelleen vahvana. Näen HAM:in myös yhteiskunnallisena toimijana. Suurimpina haasteina koettiin resurssit sekä muutoksissa mukana pysyminen. HAM:in museokävijä näyttäytyy diskurssien valossa aktiivisena, omia merkityksiä luovana kokemusasiantuntijana, joka kuitenkin on museon sivistettävissä. Kävijä on myös asiakas, jonka tietty motiivi tuo museoon ja joka valitsee itselleen sopivan sisällön ja taiteen kokemisen tavan museon tarjoamista mahdollisuuksista. Yleisötyön keskeisyydestä huolimatta voin tutkimukseni perusteella todeta, että taide on edelleen HAM:in toiminnan ytimessä. Yleisötyöllään HAM pyrkii saattamaan taiteen mahdollisimman monen koettavaksi.
Tutkimus voi toimia pohjana laveammalle ja syvemmälle jatkotutkimukselle tai apuvälineenä museoille niiden kehittäessä omaa yleisötyötään.
Keskeinen tutkimusaineisto koostuu HAM:in vuoden 2016 yleisötyöhön liittyvistä asiakirjoista: toimintasuunnitelmasta, toimintakertomuksesta, yleisösuunnitelmasta, asiakaspalveluoppaasta, museon organisaatiokaavioista, Helsingin strategiaohjelmasta sekä kuuden HAM:in työntekijän haastatteluista, jotka toteutin kesällä 2017.
Haastateltavien ja tekstiaineistojen puhunnoista rakensin yleisötyötä kuvaavia diskursseja. HAM:in nykyisen yleisötyön taustalla vaikuttavat ammattilaisten työhistoriat, kaupungin ja museon organisaatiomallit, Helsingin kaupungin strategia, museoalan muutos, johdon linjaukset sekä taloudelliset seikat. Haastateltavat ymmärsivät yleisötyön laajana käsitteenä, johon sisältyy lähes kaikki museossa yleisöihin liittyvä työ. Irrottautuminen ylhäältäpäin ohjaamisen perinteestä on vahva.
Nykyhetkeä kuvaavia diskursseja muodostin seitsemän. Niiden perusteella HAM:ista muotoutui kuva museona, joka on systemaattisesti kehittänyt ja kehittää yleisötyötään tavoitteenaan tarjota kokemuksia taiteesta laajoille ihmisryhmille. Yleisötyö on organisatorisesti rakennettu museon toimintojen sisään ja pyrkimyksenä on purkaa dikotomista asetelmaa kuraattorien ja museolehtoreiden välillä. Puhunnoissa kuuluivat positiivisuus ja mahdollisuuksiin keskittyminen. Toimintatapojen osalta on irrottauduttu valistavasta museoperinteestä, mutta museoiden syntyajoilta juontuva pyrkimys sivistää etenkin aiemmin taiteeseen tutustumattomia elää edelleen vahvana. Näen HAM:in myös yhteiskunnallisena toimijana. Suurimpina haasteina koettiin resurssit sekä muutoksissa mukana pysyminen. HAM:in museokävijä näyttäytyy diskurssien valossa aktiivisena, omia merkityksiä luovana kokemusasiantuntijana, joka kuitenkin on museon sivistettävissä. Kävijä on myös asiakas, jonka tietty motiivi tuo museoon ja joka valitsee itselleen sopivan sisällön ja taiteen kokemisen tavan museon tarjoamista mahdollisuuksista. Yleisötyön keskeisyydestä huolimatta voin tutkimukseni perusteella todeta, että taide on edelleen HAM:in toiminnan ytimessä. Yleisötyöllään HAM pyrkii saattamaan taiteen mahdollisimman monen koettavaksi.
Tutkimus voi toimia pohjana laveammalle ja syvemmälle jatkotutkimukselle tai apuvälineenä museoille niiden kehittäessä omaa yleisötyötään.