Asiantuntijapäätöksenteko ja poliittinen epäluottamus : Häivedemokratian kannatus Suomessa vuosina 2007, 2011 ja 2015

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, minkälaisena häivedemokratian kannatus näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Työssä tutkitaan, missä määrin häivedemokratiaa kannatetaan Suomessa vuosina 2007, 2011 ja 2015, eli missä määrin Suomessa on henkilöitä, jotka haluavat päätöksentekijöiksi asiantuntijoita ja yritysjohtajia kansalaisten ja poliitikkojen asemesta ja jotka haluavat pienentää keskustelujen ja kompromissien roolia päätöksenteossa. Tarkastelun kohteena on myös, onko häivedemokratiaa mittaava mittari sisällöllisesti yhtenäinen ja empiirisesti johdonmukainen, vai jakautuuko se aiempien tutkimusten mukaisesti kahtia asiantuntijapäätöksenteon kannatusta ja epäluottamusta politiikkaa kohtaan mittaaviin osiin. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, korreloiko häivedemokratiamittari populismia ja elitismiä mittaavien mittareiden kanssa. Lopuksi tutkitaan, eroavatko häivedemokratian kannattajat muusta väestöstä sosiodemografisilta taustatekijöiltään ja poliittisilta asenteiltaan ja vaikuttavatko poliittis-taloudellisen toimintaympäristön muutokset häivedemokratian kannatukseen. Aineistona tutkielmassa käytetään eduskuntavaalitutkimuksia vuosilta 2007, 2011 ja 2015 ja analyysimenetelminä käytetään pääkomponenttianalyysia ja binääristä logistista regressioanalyysia.

Tutkielma osoittaa, että häivedemokratian kannatus vaihtelee huomattavasti vuosittain, eikä se vaikuta olevan kiinteä osa suomalaisten poliittisia asenteita. Häivedemokratiamittari ei tutkimustulosten perusteella mittaa vain yhtä taustalla vallitsevaa ilmiötä. Mittari vaikuttaa sen sijaan jakautuvan kahteen ulottuvuuteen, joista toinen mittaa asiantuntijapäätöksenteon kannatusta ja toinen epäluottamusta politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan. Lisäksi epäluottamusta mittaava ulottuvuus korreloi populismia mittaavan mittarin kanssa ja asiantuntijapäätöksentekoa mittaava ulottuvuus elitismiä mittaavan mittarin kanssa, mikä vahvistaa, että häivedemokratiamittari ei mittaa häivedemokratiaksi nimettävissä olevaa ilmiötä vaan ennemmin muihin asennejoukkoihin kuten populismiin ja elitismiin kuuluvia piirteitä. Koska häivedemokratiamittarin eri ulottuvuudet vaikuttavat liittyvän läheisemmin muihin asenteisiin kuin toisiinsa, ulottuvuudet tulisi jatkossa erottaa toisistaan ja lisätä niihin muita samansuuntaisia asenteita mittaavia muuttujia, jotta taustalla vallitsevat ilmiöt saataisiin mitattua tarkemmin.

Tarvetta jakaa häivedemokratiamittari kahteen osaan vahvistaa regressioanalyysilla saatu tulos, jonka mukaan häivedemokratian eri ulottuvuuksien kannatusta selittää osittain erilaiset tekijät. Asiantuntijapäätöksenteon kannatusta selittää tyytymättömyys demokratian toimivuuteen ja poliittisen oikeiston kannatus, mutta epäluottamukseen politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan yhdistyy erityisesti matala koulutustaso ja heikko poliittinen kiinnittyminen. Poliittis-taloudellisen toimintaympäristön muutoksilla ei ole vaikutusta häivedemokratian tai sen ulottuvuuksien kannatukseen. Tutkielma osoittaa, että häivedemokratia ei ole mielekäs mittari mittaamaan tai käsite kuvaamaan suomalaisten poliittista järjestelmää koskevia näkemyksiä.