Työnantajan velvollisuus tarjota lisätyötä osa-aikatyöntekijälle : Mikä on sopivaa lisätyötä?

Abstract

Työnantajan velvollisuus tarjota lisätyötä osa-aikatyöntekijälle on säännelty Suomessa lain tasolla tiukasti. Lisäksi EU:n osa-aikadirektiivi sääntelee omalta osaltaan osa-aikatyöntekijän oikeuksia ja työnantajan velvollisuuksia parantaa osa-aikatyöntekijöiden asemaa. Velvollisuus ei ole absoluuttinen, vaan työsopimuslain mukaan työnantajalla on lisätyön tarjoamisvelvollisuus ainoastaan, jos työnantajan jo palveluksessa olevat osa-aikatyöntekijät ovat sopivia vapaana oleviin lisätöihin. Tarkastelen tutkielmassani lisätyön tarjoamisvelvollisuutta erityisesti juuri sopivuuden kriteerin näkökulmasta. Arvioinnissa käytän hyväksi oikeusvertailua, sillä tarkastelen myös Ruotsin lainsäädäntöä ja työehtosopimusmaailmaa. Tutkielman metodi on lainoppi.

Sopivuutta voidaan tarkastella kahdesta eri lähtökohdasta: joko puhutaan liikkeenjohdollisesta sopivuudesta, jolla tarkoitetaan erityisesti lisätyön sijoittumista ajallisesti ja paikallisesti. Toiseksi voidaan puhua osa-aikatyöntekijän soveltuvuudesta tarjolla olevaan lisätyöhön. Tällä tarkoitetaan nimenomaan työntekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin pohjautuvaa soveltuvuuden arviointia. Vaikka työnantajalla on kohtuullinen koulutusvelvollisuus, ei kaikki lisätyö ole aina soveltuvaa kaikille osa-aikatyöntekijöille. Arvioinnin kohteena ovat erityisesti työn luonne ja laatu sekä osa-aikatyöntekijän kokemus ja ammattitaito.

Pohdittaessa osa-aikatyön sopivuutta arvioitavaksi tulee myös, miten vapautuvia lisätöitä on tarjottava osa-aikatyöntekijöille, jotta työnantaja täyttää lain mukaisen velvollisuutensa. Lisätyön luonne määrittelee osaltaan tarjoamistapaa, sillä toisinaan lisätyötä tulee tarjolle lyhyellä aikavälillä esimerkiksi sairauspoissaolojen takia ja toisinaan kyse on taas vakinaisesta osa-aikatyöntekijän sopimustuntien nostosta. Työnantajan tulee kuitenkin aina noudattaa tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden vaatimuksia. Nämä vaatimukset niin ikään velvoittavat työantajaa tämän jakaessa lisätyöt halukkaiden osa-aikatyöntekijöiden kesken.

Työnantajan velvollisuus tarjota lisätöitä osa-aikatyöntekijällä kuuluu sellaisiin työsopimuslain säännöksiin, joista on mahdollista poiketa toisin työehtosopimuksilla. Tutkimuksessani olen todennut, että myös sopivuuden määritelmästä voitaisiin sopi tarkemmin työehtosopimuksen määräyksillä, mikäli myös nämä määräykset noudattava tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden vaatimuksia ja ovat perusteltavissa työhön liittyvillä seikoilla.