Suoritusmittaus suomalaisissa yliopistoissa agenttiteorian näkökulmasta
Huotari, Reetta (2018-05-16)
Suoritusmittaus suomalaisissa yliopistoissa agenttiteorian näkökulmasta
Huotari, Reetta
(16.05.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimuksen aihe liittyy julkista sektoria kohdanneeseen suureen hallinnolliseen muutokseen, jonka myötä yliopistot on siirretty pois valtionhallinnon suojaavan viitan alta pois omiksi autonomisiksi yksiköikseen. Johtamisdoktriini New Public Management on ollut vaikuttimena siihen, että suomalaisissa yliopistoissa ja suomalaisessa valtionhallinnossa on siirrytty tulosohjaukseen ja -johtamiseen. Yksi New Public Managementin olennaisimmista suomalaiseen julkihallintoon ja suomalaisiin yliopistoihin mukanaan tuomista ohjauskeinoista on tulosjohtaminen ja suoritusmittaus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella valittujen yliopistojen suoritusmittauksen käytäntöjä agenttiteorian kautta, jotta valtion ja yliopistojen ohjaussuhteen dynamiikkaa ymmärrettäisiin tutkimuksen kautta entistä syvällisemmin.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus kolmen suomalaisen yliopiston humanistisesta, kasvatustieteellisestä, kauppatieteellisestä ja matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin valtionhallinnon ja suomalaisten yliopistojen välistä ohjaussuhdetta ja sen jälkeen tutustutaan tutkimuksen kohteena olevien tiedekuntien suoritusmittauksen käytäntöihin hallintopäälliköiden haastatteluiden avulla. Lopuksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka agenttiteoria ilmenee suomalaisten yliopistojen tulosohjauksen kontekstissa tiedekuntatasolla.
Yliopistojen riippuvuus Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksesta näyttäisi tämänkin tutkimuksen perusteella ohjaavan tiedekuntia voimakkaasti niiden sisäisessä tulosohjauksessa. Valtionhallinnon ohjausvaikutus näkyi kaikkien tiedekuntien suoritusmittauksessa ja kaikissa tutkimuksen kohteena olleissa tiedekunnissa tiedekuntien suoritusmittaus perustui jollain tavalla Opetus- ja kulttuuriministeriön rahanjakomalliin. Agenttiteoria ilmenee tulosohjauksen kontekstissa lisäksi yliopistojen ja tiedekuntien keskinäisenä kilpailuna tulosten saavuttamisesta. Agenttiteorian mukaisesti tuotosperusteisessa ohjauksessa on myös olemassa vaara, että toisarvoiset tavoitteet syrjäyttävät ensisijaiset tavoitteet vahvan ohjauksen myötä. Yliopistojen ja tiedekuntien vahva ohjaus mahdollisia toissijaisia tavoitteita kohti saattaa ohjata joko yksilöä tai organisaatiota väärinkäytöksiin ja voi pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi akateemisia väärinkäytöksiä.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus kolmen suomalaisen yliopiston humanistisesta, kasvatustieteellisestä, kauppatieteellisestä ja matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin valtionhallinnon ja suomalaisten yliopistojen välistä ohjaussuhdetta ja sen jälkeen tutustutaan tutkimuksen kohteena olevien tiedekuntien suoritusmittauksen käytäntöihin hallintopäälliköiden haastatteluiden avulla. Lopuksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka agenttiteoria ilmenee suomalaisten yliopistojen tulosohjauksen kontekstissa tiedekuntatasolla.
Yliopistojen riippuvuus Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksesta näyttäisi tämänkin tutkimuksen perusteella ohjaavan tiedekuntia voimakkaasti niiden sisäisessä tulosohjauksessa. Valtionhallinnon ohjausvaikutus näkyi kaikkien tiedekuntien suoritusmittauksessa ja kaikissa tutkimuksen kohteena olleissa tiedekunnissa tiedekuntien suoritusmittaus perustui jollain tavalla Opetus- ja kulttuuriministeriön rahanjakomalliin. Agenttiteoria ilmenee tulosohjauksen kontekstissa lisäksi yliopistojen ja tiedekuntien keskinäisenä kilpailuna tulosten saavuttamisesta. Agenttiteorian mukaisesti tuotosperusteisessa ohjauksessa on myös olemassa vaara, että toisarvoiset tavoitteet syrjäyttävät ensisijaiset tavoitteet vahvan ohjauksen myötä. Yliopistojen ja tiedekuntien vahva ohjaus mahdollisia toissijaisia tavoitteita kohti saattaa ohjata joko yksilöä tai organisaatiota väärinkäytöksiin ja voi pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi akateemisia väärinkäytöksiä.