Menisinkö autolla, ottaisinko bussin vai lähtisinkö pyöräillen? : Asennetarkastelua ekologisen modernisaatioteorian näkökulmasta

Abstract

Autoilun kasvihuonekaasupäästöt vaikuttavat merkittävästi ilmaston lämpenemiseen. Suomen liikennesektorilla noin 90 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä, josta 60 prosenttia henkilöautoilusta. Tarkastelen tutkimuksessa suomalaisten asennoitumista ympäristöystävälliseen liikkumiseen ekologisen modernisaatioteorian viitekehyksessä. Teoria on sosiologinen yhteiskuntateoria, jonka mukaan yhteiskunnan ympäristöriskit ovat ratkaistavissa poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten instituutioiden vaikuttamin keinoin. Tutkin suomalaisten suhtautumista ilmastonmuutokseen sekä yksityisautoilun korvaavien ekologisten liikkumisen muotojen käyttöön. Lisäksi tarkastelen, kokevatko suomalaiset olevansa omakohtaisesti vastuussa ilmastonmuutoksen torjumisesta vai kokevatko he vastuun kuuluvan hallitukselle.

Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on kvantitatiivinen ja aineiston analyysissa käytetään askeltavaa logistista regressioanalyysia. Tutkimuksessa käytettiin kesällä 2015 kerättyä Eurobarometrin aineistoa, jossa aineiston tiedonkeruumuotona oli strukturoitu haastattelu. Tutkimukseen osallistui 953 18–88-vuotiasta suomalaista. Tutkimustulosten mukaan ilmastonmuutos koetaan vakavaksi koko maailmaa uhkaavaksi ongelmaksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi tulee toimia aktiivisesti. Autoilua ekologisempia liikkumisen muotoja ovat taipuvaisempia käyttämään nuoret kuin iäkkäämmät. Nuoret myös kokevat iäkkäämpiä todennäköisemmin olevansa itse omakohtaisesti vastuussa ilmastonmuutoksen torjumisesta. Tulosten mukaan auton omistaminen vähentää ekologisempien liikkumisen muotojen käyttöä. Suomalaiset kokevat ilmastonmuutoksen torjumisen olevan sekä kuluttajien omalla vastuulla että hallituksen vastuulla. Pidemmän aikaan opiskelleet kokevat kuitenkin peruskoulun suorittaneita todennäköisemmin hallituksen olevan vastuussa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Nykyisen tasoinen liikkumisen tarve on ratkaistavissa huomattavasti vähemmällä henkilöautomäärällä, jos liikennepoliittisin ohjauskeinoin onnistutaan ohjaamaan kansalaisia autoilua ekologisempien liikkumisen muotojen valintaan. Niitä ovat muun muassa joukkoliikenne, pyöräily sekä autojen yhteiskäyttöpalvelut. Nyky-yhteiskunnassa korostuvat ympäristöarvot. Etenkin nuorten asenteet ovat muuttumassa liikkumisen suhteen, ja yhä harvempi nuori pääkaupunkiseudulla omistaa oman auton. Tutkimustulosten ja aikaisempien tutkimuksien perusteella on todennäköistä, että lähitulevaisuudessa liikkuminen muuttuu ekologisemmaksi.