ADHD-piirteiden esiintyminen 7–9-vuotiailla lapsilla, joilla on ollut viivästynyt puheen kehitys
Lavonius, Elisa (2018-05-23)
ADHD-piirteiden esiintyminen 7–9-vuotiailla lapsilla, joilla on ollut viivästynyt puheen kehitys
Lavonius, Elisa
(23.05.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa kielihäiriön ja tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n yhteisesiintyvyydestä selvittämällä, liittyykö ADHD-piirteiden kumuloituminen varhaislapsuuden viivästyneeseen puheen kehitykseen ja kielellisten vaikeuksien pysyvyyteen. Aihe on tärkeä, koska tiedetään, että kehitykselliset häiriöt esiintyvät usein yhdessä, ja onnistuneen kuntoutuksen kannalta on tärkeä osata tarttua niin kielellisiin kuin käyttäytymisenkin haasteisiin mahdollisimman varhain.
Tutkittiin, eroavatko kielellisesti eri tavoin kehittyneet lapset toisistaan ADHD-piirteiden (ylivilkkauden/impulsiivisuuden ja tarkkaamattomuuden) määrän suhteen koulutiensä alussa. Tutkittavana oli kolme ryhmää: lapset, joilla oli ollut varhaislapsuudessa viivästynyt puheen kehitys, mutta jotka olivat saavuttaneet kielellisesti ikätasonsa kouluikään mennessä (ns. late talker, LT); lapset, joille oli viivästyneen puheen kehityksen lisäksi kehittynyt kielellinen erityisvaikeus (LT+SLI) ja lapset, jotka olivat kehittyneet tyypillisesti (TK). Lapset rekrytoitiin Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksen puheen ja kielen kehityksen taustatekijöitä selvittävän NeuroTalk-tutkimuksen kautta. Siihen on kutsuttu kirjeitse mukaan vuosina 2008–2010 syntyneitä lapsia, jotka ovat mukana Varsinais-Suomen alueella käynnissä olevassa Hyvän kasvun avaimet -kohorttitutkimuksessa. ADHD-piirteiden esiintymistä lapsilla tutkittiin vanhemmille suunnatuilla kyselylomakkeilla Children’s Behavior Questionnaire (CBQ; Rothbart, 2001) ja Conners’ Parent Rating Scale –Revised (L) (CPRS-R; Conners, 1997).
Tutkittavien ryhmien välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ADHD-piirteiden määrässä. Pieni otoskoko (n = 23) ei ollut riittävä, mutta tutkimus antaa suuntaa laajemmille tutkimuksille. LT- ja LT+SLI-ryhmillä oli enemmän tarkkaamattomuutta ja suurempi riski ADHD:lle kuin TK-ryhmällä. ADHD-piirteiden määrä ei ennustanut puheen kehityksen viiveisyyden pysyvyyttä. Lisäanalyyseissä todettiin myös, että ujous on yleisempää LT ja LT+SLI-ryhmissä kuin TK-ryhmässä.
Varhaislapsuuden viivästynyt puheen kehitys voi olla syy tutkia lapsen tarkkaavuuden taitoja. Jotta saataisiin lisää tietoa tekijöistä, jotka yhdistävät kielihäiriötä ja ADHD:ta, olisi tarpeen tehdä monipuolisesti tutkimuksia, joissa vertailtaillaan eksekutiivisia toimintoja ja temperamenttipiirteitä kielihäiriöisillä ja ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla.
Tutkittiin, eroavatko kielellisesti eri tavoin kehittyneet lapset toisistaan ADHD-piirteiden (ylivilkkauden/impulsiivisuuden ja tarkkaamattomuuden) määrän suhteen koulutiensä alussa. Tutkittavana oli kolme ryhmää: lapset, joilla oli ollut varhaislapsuudessa viivästynyt puheen kehitys, mutta jotka olivat saavuttaneet kielellisesti ikätasonsa kouluikään mennessä (ns. late talker, LT); lapset, joille oli viivästyneen puheen kehityksen lisäksi kehittynyt kielellinen erityisvaikeus (LT+SLI) ja lapset, jotka olivat kehittyneet tyypillisesti (TK). Lapset rekrytoitiin Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksen puheen ja kielen kehityksen taustatekijöitä selvittävän NeuroTalk-tutkimuksen kautta. Siihen on kutsuttu kirjeitse mukaan vuosina 2008–2010 syntyneitä lapsia, jotka ovat mukana Varsinais-Suomen alueella käynnissä olevassa Hyvän kasvun avaimet -kohorttitutkimuksessa. ADHD-piirteiden esiintymistä lapsilla tutkittiin vanhemmille suunnatuilla kyselylomakkeilla Children’s Behavior Questionnaire (CBQ; Rothbart, 2001) ja Conners’ Parent Rating Scale –Revised (L) (CPRS-R; Conners, 1997).
Tutkittavien ryhmien välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ADHD-piirteiden määrässä. Pieni otoskoko (n = 23) ei ollut riittävä, mutta tutkimus antaa suuntaa laajemmille tutkimuksille. LT- ja LT+SLI-ryhmillä oli enemmän tarkkaamattomuutta ja suurempi riski ADHD:lle kuin TK-ryhmällä. ADHD-piirteiden määrä ei ennustanut puheen kehityksen viiveisyyden pysyvyyttä. Lisäanalyyseissä todettiin myös, että ujous on yleisempää LT ja LT+SLI-ryhmissä kuin TK-ryhmässä.
Varhaislapsuuden viivästynyt puheen kehitys voi olla syy tutkia lapsen tarkkaavuuden taitoja. Jotta saataisiin lisää tietoa tekijöistä, jotka yhdistävät kielihäiriötä ja ADHD:ta, olisi tarpeen tehdä monipuolisesti tutkimuksia, joissa vertailtaillaan eksekutiivisia toimintoja ja temperamenttipiirteitä kielihäiriöisillä ja ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla.