Tarkkaavuuden verkostojen toiminta 8-9-vuotiailla late talker - ja SLI-lapsilla

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia tarkkaavuuden verkostojen toimintaa lapsilla, joiden puheen kehitys on varhaislapsuudessa ollut viiveistä, mutta saavuttanut myöhemmin ikätason (LT) sekä lapsilla, joiden puheen kehitys on ollut viiveistä, ja joilla on 8-9-vuotiaana todettavissa kielellinen erityisvaikeus (LT+SLI). Tarkoituksena on selvittää, poikkeaako näiden ryhmien suoriutuminen tarkkaavuuden verkostoja mittaavassa ANT-tehtävässä kielellisesti tavanomaisesti kehittyneiden lasten (TK) suoriutumisesta. Vertaamalla LT- ja LT+SLI-ryhmien tarkkaavuuden taitoja TK-ryhmän taitoihin, voidaan saada tietoa siitä, ovatko tarkkaavuuden taidot yksi kielellisten pulmien taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Koehenkilöitä oli 21. Kaikki tutkittavat olivat 8-9-vuotiaita NeuroTalk-tutkimukseen osallistuneita lapsia, jotka jaettiin kielellisten testien perusteella TK-, LT- ja LT+SLI-ryhmiin. Kaikki tutkittavat tekivät tietokonepohjaisen ANT-tehtävän, joka mahdollistaa vireystilan säätelyn, orientaation ja eksekutiivista tarkkaavuuden mittaamisen samalla kertaa. Tehtävässä tutkittavan tuli osoittaa napin painalluksella, mihin suuntaan ruudulla esiintyvän kalarivin keskimmäinen kala katsoo. Ennen kalarivin ilmestymistä näytöllä esiintyi jokin neljästä vihjetyypistä. Tarkkaavuuden taitoihin liittyvä päättely perustui reaktioaikojen sekä vastaustarkkuuden eroihin vihjetyyppejä verrattaessa. Reaktioaikoja ja vastaustarkkuuksia analysoitiin tilastollisin menetelmin. Suoriutuminen ANT-tehtävässä voidaan liittää neuraalisten verkostojen toimintaan ja neurogeneettiseen kehitykseen attention networks -mallin avulla.

Tutkielman päätulos on, että TK-, LT- ja LT+SLI-ryhmien tarkkaavuuden taidoissa ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa. Eksekutiivista tarkkaavuutta mittaavassa tehtävässä LT- ja LT+SLI-ryhmät suoriutuivat kuitenkin TK-ryhmää heikommin. Vaikka ryhmien väliset erot eivät ole merkitseviä, havainnon voidaan tulkita tukevan hypoteesia, jonka mukaan eksekutiivisen tarkkaavuuden poikkeavuudet voivat selittää kielellistä erityisvaikeutta.