”Minä kannan lapsuuttani mukanani koko ajan” : Diskurssianalyyttinen tutkimus Helsingin Sanomien sijaishuoltoa käsittelevistä artikkeleista
Manninen, Elina (2018-05-28)
”Minä kannan lapsuuttani mukanani koko ajan” : Diskurssianalyyttinen tutkimus Helsingin Sanomien sijaishuoltoa käsittelevistä artikkeleista
Manninen, Elina
(28.05.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä sijaishuollosta kirjoitetaan Helsingin Sanomien artikkeleissa vuosina 2015–2016. Tutkimuksen kohteena on artikkeleissa käytetty kieli ja tutkimusmetodina on diskurssianalyysi. Tutkimuskysymykset ovat, miten sijaishuollosta kirjoitetaan ja millaisia merkityksiä lastensuojelun sijaishuoltoon liitetään Helsingin Sanomien artikkeleissa?
Tutkimuksen käsiteperusta rakentuu sijaishuollon, aiempien tutkimusten sekä sosiaalisen konstruktionismin ympärille. Tutkimusaineisto muodostuu 52 artikkelista, jotka on julkaistu ajalla 18.1.2015–12.12.2016.
Tutkimastani aineistosta on paikannettavissa viisi diskurssia. ”Vaikean vanhemmuuden diskurssi” kuvaa vanhemmuudessa ilmeneviä ongelmia, joita sijaishuollossa esiintyy biologisilla vanhemmilla ja sijaisvanhemmilla. ”Villin lännen sijaishuollon diskurssi” paljastaa sen, miten sijaishuollon valvonta on pettänyt menneisyydessä ja nykyisyydessä. Väkivallasta ja poikien näkyvyydestä rikosten tekijöinä ja uhreina muodostuu tämän diskurssin alle oma kokonaisuutensa. ”Yksinäisen lapsen diskurssi” tuo esiin lapsen, joka on joutunut pärjäämään oman itsensä varassa eikä ole saanut aikuiselta tarvitsemaansa huolenpitoa. ”Kehittyvän vai muuttuvan sijaishuollon diskurssi” kuvaa muutoksia, joita sijaishuollossa on viime vuosina tapahtunut. ”Raha ratkaisee -diskurssi” keskittyy siihen, miten paljon rahalla on merkitystä sijaishuollon toteuttamisessa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä näkyy se, että sijaishuoltoa kuvataan tahona, joka ajoittain unohtaa lapsen ja lapsen vanhemmat sekä sijaisvanhemmat. Sijaishuollon kuvaukset ja merkitys artikkeleissa vaihtelevat ja ovat riippuvaisia kontekstista ja puhujasta. Merkityksissä on myös näkyvissä ajassa oleva yhteiskunta ja siinä tapahtuvat muutokset, jotka koskevat sijaishuoltoa. Sijaishuollon merkityksissä näkyy myös samankaltaisuutta puhujien eri subjektipositioista huolimatta. Sijaishuoltoa kuvataan organisaationa, joka toimii ajoittain mielivaltaisesti. Yksittäisiä työntekijöitä ei syyllistetä, vaan ongelmat nähdään laajempina, sijaishuollon organisaatiosta ja yhteiskunnassa vallalla olevasta aikakaudesta johtuvina ongelmina.
Sijaishuollossa tapahtuneet muutokset tulevat esiin eri tavoin artikkelien kirjoituksissa. Muutoksissa on nähtävissä myönteinen suunta, mutta osittain muutoksia myös kyseenalaistetaan ja ne nähdään sijaishuollon toteuttamista ja lapsen etua heikentävinä tekijöinä.
Tutkimuksen käsiteperusta rakentuu sijaishuollon, aiempien tutkimusten sekä sosiaalisen konstruktionismin ympärille. Tutkimusaineisto muodostuu 52 artikkelista, jotka on julkaistu ajalla 18.1.2015–12.12.2016.
Tutkimastani aineistosta on paikannettavissa viisi diskurssia. ”Vaikean vanhemmuuden diskurssi” kuvaa vanhemmuudessa ilmeneviä ongelmia, joita sijaishuollossa esiintyy biologisilla vanhemmilla ja sijaisvanhemmilla. ”Villin lännen sijaishuollon diskurssi” paljastaa sen, miten sijaishuollon valvonta on pettänyt menneisyydessä ja nykyisyydessä. Väkivallasta ja poikien näkyvyydestä rikosten tekijöinä ja uhreina muodostuu tämän diskurssin alle oma kokonaisuutensa. ”Yksinäisen lapsen diskurssi” tuo esiin lapsen, joka on joutunut pärjäämään oman itsensä varassa eikä ole saanut aikuiselta tarvitsemaansa huolenpitoa. ”Kehittyvän vai muuttuvan sijaishuollon diskurssi” kuvaa muutoksia, joita sijaishuollossa on viime vuosina tapahtunut. ”Raha ratkaisee -diskurssi” keskittyy siihen, miten paljon rahalla on merkitystä sijaishuollon toteuttamisessa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä näkyy se, että sijaishuoltoa kuvataan tahona, joka ajoittain unohtaa lapsen ja lapsen vanhemmat sekä sijaisvanhemmat. Sijaishuollon kuvaukset ja merkitys artikkeleissa vaihtelevat ja ovat riippuvaisia kontekstista ja puhujasta. Merkityksissä on myös näkyvissä ajassa oleva yhteiskunta ja siinä tapahtuvat muutokset, jotka koskevat sijaishuoltoa. Sijaishuollon merkityksissä näkyy myös samankaltaisuutta puhujien eri subjektipositioista huolimatta. Sijaishuoltoa kuvataan organisaationa, joka toimii ajoittain mielivaltaisesti. Yksittäisiä työntekijöitä ei syyllistetä, vaan ongelmat nähdään laajempina, sijaishuollon organisaatiosta ja yhteiskunnassa vallalla olevasta aikakaudesta johtuvina ongelmina.
Sijaishuollossa tapahtuneet muutokset tulevat esiin eri tavoin artikkelien kirjoituksissa. Muutoksissa on nähtävissä myönteinen suunta, mutta osittain muutoksia myös kyseenalaistetaan ja ne nähdään sijaishuollon toteuttamista ja lapsen etua heikentävinä tekijöinä.