Sosiaalitieteilijöiden kokemuksia generalistisen korkeakoulutuksen merkityksestä työmarkkinoilla
Lundberg, Anna (2018-05-28)
Sosiaalitieteilijöiden kokemuksia generalistisen korkeakoulutuksen merkityksestä työmarkkinoilla
Lundberg, Anna
(28.05.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa sosiaalitieteitä, eli sosiologiaa, taloussosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa opiskelleiden kokemuksia opintojensa merkityksestä työmarkkinoilla. Haastateltavien pääaineita yhdistää niiden generalistisuus eli yleistieteellisyys. Ammattipätevyyden sijaan akateemiset generalistit saavat opinnoistaan yleisiä työelämävalmiuksia, joita voidaan soveltaa monenlaisissa eri työtehtävässä. Tämän tutkielman tarkoitus on perehtyä siihen, millaisena sosiaalitieteitä opiskelleet kokevat koulutuksensa yhteyden työelämään. Tarkastelen tätä vertailemalla vasta valmistumassa olevien ja jo työelämään siirtyneiden sosiaalitieteilijöiden näkemyksiä toisiinsa.
Tutkimusaineistona käytän itse keräämääni haastatteluaineistoa. Tätä tutkielmaa varten olen haastatellut yhteensä yhtätoista sosiaalitieteitä Turun yliopistossa opiskellutta henkilöä. Haastattelujen aikaan keväällä 2017 kuusi heistä oli jo valmistunut ja siirtynyt työelämään viiden ollessa maisteriopintojensa loppuvaiheessa. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimetodina olen käyttänyt haastatteluaineiston kvalitatiivista sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Haastattelujen perusteella on havaittavissa, että sosiaalitieteitä opiskelleilla on pääsääntöisesti varsin vankka usko omaan pärjäämiseensä valmistumisen jälkeen ja työmarkkinoilla. Tilastojen valossa (Turun yliopiston työelämäpalvelut a; b) usko onkin varsin perusteltu. Kuten aiemman tutkimuksen (Rouhelo 2008) perusteella oli syytä olettaa, opiskelujen aikana kerrytetty opintoja tukeva työkokemus tai työharjoittelu oli haastattelemieni kohdalla yksi tärkeimmistä työelämää tukevia asioita.
Kaikki haastateltavista olivat enemmän tai vähemmän sitä mieltä, että pelkällä tutkintotodistuksella ei tänä päivänä työelämässä pärjää. Verkostojen merkitys työpaikkojen löytämisessä nostettiin useassa haastattelussa esiin. Lisäksi haastateltavat kokivat, että yksilöllä on myös itsellään vastuu työllistymisestään ja oman työllistettävyytensä edistämisestä. Omalla aktiivisuudella ja erottautumisella koettiin voivan vaikuttaa hyvin paljon omaan työllistymiseen.
Merkittävin ero yhä opiskelevien ja jo valmistuneiden haastateltavien välillä oli maisterin tutkinnolle asetetut merkitykset työllistymisessä. Yhä opiskelevat kokivat tutkinnon sisällön paljon jo valmistuneita merkittävämpänä. Erityisesti jo valmistuneet kokivat, että oppiminen ei pääty maisterin tutkintoon, vaan muuttuvassa työelämässä elinikäinen oppiminen on generalististen työelämätaitojen säilyttämisen kannalta tärkeää.
Tutkimusaineistona käytän itse keräämääni haastatteluaineistoa. Tätä tutkielmaa varten olen haastatellut yhteensä yhtätoista sosiaalitieteitä Turun yliopistossa opiskellutta henkilöä. Haastattelujen aikaan keväällä 2017 kuusi heistä oli jo valmistunut ja siirtynyt työelämään viiden ollessa maisteriopintojensa loppuvaiheessa. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimetodina olen käyttänyt haastatteluaineiston kvalitatiivista sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Haastattelujen perusteella on havaittavissa, että sosiaalitieteitä opiskelleilla on pääsääntöisesti varsin vankka usko omaan pärjäämiseensä valmistumisen jälkeen ja työmarkkinoilla. Tilastojen valossa (Turun yliopiston työelämäpalvelut a; b) usko onkin varsin perusteltu. Kuten aiemman tutkimuksen (Rouhelo 2008) perusteella oli syytä olettaa, opiskelujen aikana kerrytetty opintoja tukeva työkokemus tai työharjoittelu oli haastattelemieni kohdalla yksi tärkeimmistä työelämää tukevia asioita.
Kaikki haastateltavista olivat enemmän tai vähemmän sitä mieltä, että pelkällä tutkintotodistuksella ei tänä päivänä työelämässä pärjää. Verkostojen merkitys työpaikkojen löytämisessä nostettiin useassa haastattelussa esiin. Lisäksi haastateltavat kokivat, että yksilöllä on myös itsellään vastuu työllistymisestään ja oman työllistettävyytensä edistämisestä. Omalla aktiivisuudella ja erottautumisella koettiin voivan vaikuttaa hyvin paljon omaan työllistymiseen.
Merkittävin ero yhä opiskelevien ja jo valmistuneiden haastateltavien välillä oli maisterin tutkinnolle asetetut merkitykset työllistymisessä. Yhä opiskelevat kokivat tutkinnon sisällön paljon jo valmistuneita merkittävämpänä. Erityisesti jo valmistuneet kokivat, että oppiminen ei pääty maisterin tutkintoon, vaan muuttuvassa työelämässä elinikäinen oppiminen on generalististen työelämätaitojen säilyttämisen kannalta tärkeää.