Rajoittaja vai mahdollistaja? : Sosiaalityöntekijän rooli sijoitetun lapsen ja vanhemman välisessä yhteydenpidossa
Lehtinen, Elisa (2018-05-28)
Rajoittaja vai mahdollistaja? : Sosiaalityöntekijän rooli sijoitetun lapsen ja vanhemman välisessä yhteydenpidossa
Lehtinen, Elisa
(28.05.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Sijoitetun lapsen yksi keskeisimmistä oikeuksista on oikeus pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin. Siinä, miten lapsen oikeus toteutuu, on keskeisessä asemassa sijoitetun lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Sijoitetun lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa korostetaan esimerkiksi lapsen oikeuksiin, perhesidoksen merkittävyyteen tai lapsen identiteettikehitykseen vedoten. Yhteydenpidossa on otettava huomioon sen toteuttaminen lapsen edun mukaisesti. Mikäli yhteydenpidosta on vaaraa lapsen terveydelle tai kehitykselle tai sijaishuollon tarkoitukselle, on sitä rajoitettava.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisissa erilaisissa ammatillisissa rooleissa sosiaalityöntekijät toimivat sijoitetun lapsen ja vanhemman välisessä yhteydenpidossa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta ryhmähaastattelusta, joihin osallistuivat yhteensä seitsemän sijaishuollon sosiaalityöntekijää. Aineiston analyysissa on käytetty sisällönanalyysiä. Aineistosta oli löydettävissä viisi yhteydenpitoon liittyvää ammatillista roolia: mahdollistaja, rajoittaja, tutkija, mentalisoija ja neuvottelija. Roolit esiintyivät lapsen tilanteesta riippuen sekä rinnakkain että vuorotellen.
Tutkielmassa on myös tarkasteltu sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta, mitkä tekijät tukevat tai vaikeuttavat lapsen edun mukaista yhteydenpitoa. Keskeisiksi nousivat sijaishuoltopaikan vaikutus sekä vanhemman ja sosiaalityöntekijän yhteistyö. Sosiaalityöntekijät kokivat yhteydenpidon kärsivän myös resurssiongelmista, joka koskivat liian vähäisiä työntekijäresursseja ja estivät yhteydenpidon toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisissa erilaisissa ammatillisissa rooleissa sosiaalityöntekijät toimivat sijoitetun lapsen ja vanhemman välisessä yhteydenpidossa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta ryhmähaastattelusta, joihin osallistuivat yhteensä seitsemän sijaishuollon sosiaalityöntekijää. Aineiston analyysissa on käytetty sisällönanalyysiä. Aineistosta oli löydettävissä viisi yhteydenpitoon liittyvää ammatillista roolia: mahdollistaja, rajoittaja, tutkija, mentalisoija ja neuvottelija. Roolit esiintyivät lapsen tilanteesta riippuen sekä rinnakkain että vuorotellen.
Tutkielmassa on myös tarkasteltu sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta, mitkä tekijät tukevat tai vaikeuttavat lapsen edun mukaista yhteydenpitoa. Keskeisiksi nousivat sijaishuoltopaikan vaikutus sekä vanhemman ja sosiaalityöntekijän yhteistyö. Sosiaalityöntekijät kokivat yhteydenpidon kärsivän myös resurssiongelmista, joka koskivat liian vähäisiä työntekijäresursseja ja estivät yhteydenpidon toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla.