Sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden kokemuksia Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on sairaanhoitajien ammatillinen toimijuus. Ammatillinen toimijuus tarkoittaa tässä työssä kontekstisidonnaista, yksilön tietoista toimintaa työn ja työkäytänteiden sekä oman osaamisen kehittämiseksi. Toimijuuden toteutuminen edellyttää yksilön konkreettista kokemusta siitä, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua työtään koskevaan päätöksentekoon. Ammatillisen toimijuuden vahvana vaikuttimena on yksilön ammatillinen orientaatio eli se, minkälaiset asiat yksilöä kiinnostavat ja minkälaiset arvot yksilö kokee työssään tärkeiksi. Osana ammatillista uudistumista ja toimijuutta yksilön on muokattava myös ammatillista identiteettiään työkokemuksen karttuessa ja työn muuttuessa. Räsäsen ja Truxin (2012) käytännöllisen toiminnan teoriaan peilaten ammatillinen toimijuus voi tässä työssä näyttäytyä taktisena, poliittisena tai moraalisena toimintana.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ammatillista toimijuutta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksen sairaanhoitajien kokemana. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä näkyväksi niitä käytänteitä ja toimintoja, joissa päivystyksen sairaanhoitajat kokevat ammatillisen toimijuuden toteutuvan. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita myös siitä, miten koettu työssä viihtyminen, esimiestyö ja ammattiryhmän sisäisen yhteistyön kokemukset vaikuttavat toimintaan työssä. Lisäksi haluttiin selvittää, miten taktinen, poliittinen ja moraalinen orientaatio työssä näyttäytyy ja toisaalta sitä, millaisina toimijoina sairaanhoitajat näkevät itsensä.

Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ammatillisen toimijuuden toteutumisen hyödyistä päivystyksen sairaanhoitajien työssä ja työhyvinvoinnissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, joiden analysointia ohjasi teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteet.

Tutkimuksessa sairaanhoitajien oma aktiivisuus ja motivaatio osaamisensa ja työnsä kehittämiseen oli korkea. Sen sijaan kokemukset koetuista todellisista vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksista työssä vaihtelivat ääripäästä toiseen. Kollegiaalisuus ja työssä viihtyminen koettiin pääsääntöisesti positiivisella tavalla omaan toimintaan vaikuttaviksi tekijöiksi. Sairaanhoitajat kokivat työnsä merkitykselliseksi ja työssä koettiin olevan jatkuva mahdollisuus kehittyä. Taktisen, poliittisen ja moraalisen orientaation ilmenemisen lisäksi tutkimusaineistosta hahmottui myös kolme toimijuuden tyyppiä: Omaa vastuuta korostava reflektoiva toimijuus, ulkoapäin ohjautuva toimijuus ja työkokemukseen liittyvä osaamisen jakamista korostava toimijuus.

Sairaanhoitajien puheessa tuli korostuneesti esiin toive esimiesten ja muun johdon tiiviimmästä läsnäolosta työntekijöiden arjen kenttätyössä. Tämä havainnollistaa osaltaan esimiesten roolin olennaisuutta työntekijöiden ammatillisen toimijuuden ja sitä kautta myös työhyvinvoinnin toteutumisen tukemisessa.