”Helppoa ei ole ollut.” : ADHD-oireisten lasten vanhempien vanhemmuuden kokemus ja saadun tuen merkitys kuvattuna internetin keskustelupalstalla
Orhala, Satu (2018-06-05)
”Helppoa ei ole ollut.” : ADHD-oireisten lasten vanhempien vanhemmuuden kokemus ja saadun tuen merkitys kuvattuna internetin keskustelupalstalla
Orhala, Satu
(05.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Vanhempien kokemusten huomioon ottaminen lapsen ja perheen tukimuotoja mietittä-essä on tärkeää. Lapsen ADHD-oireet vaikuttavat muun muassa vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteeseen ja vanhemman jaksamiseen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tar-kastellaan ADHD-oireisten lasten vanhempien vanhemmuuden kokemusta ja saadun tuen merkitystä. Tutkimuksen lähtöajatuksena oli, että myös subjektiivinen ja kokemukselli-nen tieto on merkityksellistä. Ilmiötä lähestyttiin fenomenologisella tutkimusotteella, jotta päästiin mahdollisimman lähelle vanhempien aitoja kokemuksia.
Ennen aineiston hankintaa tutkimuksessa perehdyttiin fenomenologiseen tutkimusottee-seen, mutta aihe rajattiin tarkasti vasta aineiston analyysivaiheessa. Aineisto koottiin eräältä internetin keskustelupalstalta syksyllä 2017. Lopullisessa analyysissä mukana ol-leita keskusteluketjuja oli yhteensä 32 ja niissä ADHD-oireisten lasten vanhemmat kuva-sivat kokemuksiaan vanhemmuuteensa ja lapsensa saamaan tukeen liittyen. Tutkimusai-neisto analysoitiin fenomenologisella tutkimusmetodilla, joka muotoiltiin aineiston omi-naispiirteisiin sopivaksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että ADHD-oireisten lasten vanhemmat kokivat ristiriitaisia ja syyllisyyden tunteita suhteessa lapseensa. Heillä oli huolta lapsestaan ja tämän tulevai-suudesta, eikä lapsen tarpeita otettu päivähoidossa tai koulussa riittävästi huomioon. Riit-tämätön tuki aiheutti vanhemmuuden kokemukseen epävarmuutta, mikä taas aiheutti van-hemman väsymistä. Niillä vanhemmilla, jotka olivat saaneet itselle ja lapselleen riittävästi tukea, arjenhallinta oli hyvää ja he suhtautuivat lapsensa erityistarpeisiin myönteisesti. Kasvatusyhteistyöllä varhaiskasvatuksen ja koulun henkilökunnan kanssa oli suuri mer-kitys lapsen ja koko perheen hyvinvoinnille, mutta useat vanhemmat kokivat yhteistyön olevan toimimatonta.
Ympäristön tuki ja toimiva kasvatusyhteistyö tukevat tämän tutkimuksen perusteella van-hemman jaksamista ja myönteistä vanhemmuuden kokemusta. Ne vaikuttavat lapseen ja tämän tulevaisuuteen, koska riittäväksi itsensä kokeva vanhempi jaksaa luoda myönteistä vuorovaikutussuhdetta lapseensa, keskittyä lapsensa vahvuuksiin sekä hankkia itselle ja lapselleen tukea.
Ennen aineiston hankintaa tutkimuksessa perehdyttiin fenomenologiseen tutkimusottee-seen, mutta aihe rajattiin tarkasti vasta aineiston analyysivaiheessa. Aineisto koottiin eräältä internetin keskustelupalstalta syksyllä 2017. Lopullisessa analyysissä mukana ol-leita keskusteluketjuja oli yhteensä 32 ja niissä ADHD-oireisten lasten vanhemmat kuva-sivat kokemuksiaan vanhemmuuteensa ja lapsensa saamaan tukeen liittyen. Tutkimusai-neisto analysoitiin fenomenologisella tutkimusmetodilla, joka muotoiltiin aineiston omi-naispiirteisiin sopivaksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että ADHD-oireisten lasten vanhemmat kokivat ristiriitaisia ja syyllisyyden tunteita suhteessa lapseensa. Heillä oli huolta lapsestaan ja tämän tulevai-suudesta, eikä lapsen tarpeita otettu päivähoidossa tai koulussa riittävästi huomioon. Riit-tämätön tuki aiheutti vanhemmuuden kokemukseen epävarmuutta, mikä taas aiheutti van-hemman väsymistä. Niillä vanhemmilla, jotka olivat saaneet itselle ja lapselleen riittävästi tukea, arjenhallinta oli hyvää ja he suhtautuivat lapsensa erityistarpeisiin myönteisesti. Kasvatusyhteistyöllä varhaiskasvatuksen ja koulun henkilökunnan kanssa oli suuri mer-kitys lapsen ja koko perheen hyvinvoinnille, mutta useat vanhemmat kokivat yhteistyön olevan toimimatonta.
Ympäristön tuki ja toimiva kasvatusyhteistyö tukevat tämän tutkimuksen perusteella van-hemman jaksamista ja myönteistä vanhemmuuden kokemusta. Ne vaikuttavat lapseen ja tämän tulevaisuuteen, koska riittäväksi itsensä kokeva vanhempi jaksaa luoda myönteistä vuorovaikutussuhdetta lapseensa, keskittyä lapsensa vahvuuksiin sekä hankkia itselle ja lapselleen tukea.