”Esimiehen muuttaminen esinaiseksi ei kelpaa” : Ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuus ja sitä koskevat asenteet
Kiviharju, Hanna (2018-06-11)
”Esimiehen muuttaminen esinaiseksi ei kelpaa” : Ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuus ja sitä koskevat asenteet
Kiviharju, Hanna
(11.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuutta sekä sitä koskevan keskustelun herättämiä asenteita. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia ammattinimikkeitä pidetään sukupuolittuneina ja millaisia sukupuolineutraaleina, miten kielenkäyttäjän ikä, sukupuoli ja koulutus vaikuttavat käsityksiin ja millaisia asenteita ammattinimikkeitä koskeva keskustelu saa aikaan.
Tutkielman aineisto kerättiin kahdella toisistaan erillisellä, mutta samankaltaisella kyselyllä. Isomman osa-aineiston muodostaa Internet-kysely, johon kerättiin vastauksia 31.1.–21.3.2018. Toisessa osa-aineistossa informantteina ovat Ulvilan lukion erään äidinkielen ryhmän abiturientit. Molemmat kokeet muodostuivat kahdesta kyselytehtävästä ja kirjoitustehtävästä. Internet-kyselyssä tarkasteltavat nimikkeet oli listattu kirjallisena, abiturienteille luin ne ääneen. Nimikkeitä oli Internet-kyselyssä 18 ja abiturienteilla 16. Ensimmäisessä kyselytehtävässä informanttien tuli kirjoittaa ylös ensimmäinen nimikkeestä mieleen tuleva erisnimi. Toisessa tehtävässä heidän tuli arvioida nimikkeen sukupuolittuneisuutta asteikolla, jossa 1 tarkoitti miehistä, 2 enemmän miehistä kuin naisellista, 3 sukupuolineutraalia, 4 enemmän naisellista kuin miehistä ja 5 naisellista. Kirjoitustehtävä oli Internet-kyselyssä vapaaehtoinen ja abiturienteilla pakollinen. Internet-kyselyssä virikkeinä oli aiheeseen johdattelevia kysymyksiä, kun abiturientit saivat kysymysten lisäksi luettavakseen Aamulehden pääkirjoituksen aiheesta. Tarkastelin tuloksia sosiolingvistiikan sekä kriittisen diskurssintutkimuksen ja systeemis-funktionaalisen lingvistiikan keinoin.
Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että kielellisesti sukupuolittuneita nimikkeitä pidetään yleensä sukupuolittuneempina kuin niiden neutraaleita vastineita, joskin siihen on poikkeuksia. Kaikkia sukupuolittuneita ammattinimikkeitä ei myöskään ajatella sukupuolittuneina eikä kaikkia neutraaleja neutraaleina, vaan myös työn sisältö vaikuttaa nimikkeen arvioon. Kielenkäyttäjän koulutuksella tai iällä ei ole suurta vaikutusta siihen, miten hän suhtautuu ammattinimikkeisiin. Miesten ja naisten välillä erot ovat merkittävämpiä, sillä naiset suhtautuvat keskusteluun yleensä positiivisemmin ja kokevat -mies-loppuiset nimikkeet sukupuolittuneempina. Erot vaikuttaisivat kuitenkin lähtökohtaisesti muodostuvan ennemmin yksilöiden kuin ryhmien välisistä kielenkäytön eroista.
Ammattinimikkeitä koskeva keskustelu herätti sekä positiivisia, negatiivisia että välinpitämättömiä asenteita. Nimikkeitä ei yleensä koettu syrjivinä, mutta niiden sukupuolittuneisuus saatettiin tunnistaa. Yleisimmin halu säilyttää nykyiset nimikkeet kumpusi tottumuksesta.
Tutkielman aineisto kerättiin kahdella toisistaan erillisellä, mutta samankaltaisella kyselyllä. Isomman osa-aineiston muodostaa Internet-kysely, johon kerättiin vastauksia 31.1.–21.3.2018. Toisessa osa-aineistossa informantteina ovat Ulvilan lukion erään äidinkielen ryhmän abiturientit. Molemmat kokeet muodostuivat kahdesta kyselytehtävästä ja kirjoitustehtävästä. Internet-kyselyssä tarkasteltavat nimikkeet oli listattu kirjallisena, abiturienteille luin ne ääneen. Nimikkeitä oli Internet-kyselyssä 18 ja abiturienteilla 16. Ensimmäisessä kyselytehtävässä informanttien tuli kirjoittaa ylös ensimmäinen nimikkeestä mieleen tuleva erisnimi. Toisessa tehtävässä heidän tuli arvioida nimikkeen sukupuolittuneisuutta asteikolla, jossa 1 tarkoitti miehistä, 2 enemmän miehistä kuin naisellista, 3 sukupuolineutraalia, 4 enemmän naisellista kuin miehistä ja 5 naisellista. Kirjoitustehtävä oli Internet-kyselyssä vapaaehtoinen ja abiturienteilla pakollinen. Internet-kyselyssä virikkeinä oli aiheeseen johdattelevia kysymyksiä, kun abiturientit saivat kysymysten lisäksi luettavakseen Aamulehden pääkirjoituksen aiheesta. Tarkastelin tuloksia sosiolingvistiikan sekä kriittisen diskurssintutkimuksen ja systeemis-funktionaalisen lingvistiikan keinoin.
Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että kielellisesti sukupuolittuneita nimikkeitä pidetään yleensä sukupuolittuneempina kuin niiden neutraaleita vastineita, joskin siihen on poikkeuksia. Kaikkia sukupuolittuneita ammattinimikkeitä ei myöskään ajatella sukupuolittuneina eikä kaikkia neutraaleja neutraaleina, vaan myös työn sisältö vaikuttaa nimikkeen arvioon. Kielenkäyttäjän koulutuksella tai iällä ei ole suurta vaikutusta siihen, miten hän suhtautuu ammattinimikkeisiin. Miesten ja naisten välillä erot ovat merkittävämpiä, sillä naiset suhtautuvat keskusteluun yleensä positiivisemmin ja kokevat -mies-loppuiset nimikkeet sukupuolittuneempina. Erot vaikuttaisivat kuitenkin lähtökohtaisesti muodostuvan ennemmin yksilöiden kuin ryhmien välisistä kielenkäytön eroista.
Ammattinimikkeitä koskeva keskustelu herätti sekä positiivisia, negatiivisia että välinpitämättömiä asenteita. Nimikkeitä ei yleensä koettu syrjivinä, mutta niiden sukupuolittuneisuus saatettiin tunnistaa. Yleisimmin halu säilyttää nykyiset nimikkeet kumpusi tottumuksesta.