Yrityskiinnityksen haltijan vakuusvelkaosuus yrityssaneerauksessa
Havia, Lauri (2018-06-12)
Yrityskiinnityksen haltijan vakuusvelkaosuus yrityssaneerauksessa
Havia, Lauri
(12.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Kirjoituksessa tarkastellaan yrityskiinnityksen haltijan vakuusvelkaosuuden määrittymistä yrityssaneerauksessa. Kirjoituksen kohteena on yrityskiinnityksen tuottama etuoikeus ja vakuusvelkaosuuden määrittelyssä olennaisten seikkojen tarkastelu. Kirjoituksen tarkoituksena on selventää voimassa olevan oikeuden tilaa erityisesti vakuusvelkaosuuden määrityksen kohdalla ja arvioida viime vuosina annettuja korkeimman oikeuden päätöksiä KKO 2015:2, KKO 2015:3 ja KKO 2017:63 sekä niiden seurauksia. Tutkimus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen ja tutkimus tehdään tekstianalyysin keinoin. Tärkeimpinä lähteinä kirjoitukselle toimivat Ilmari Ojasen ja Juhani Sutisen teos Yrityskiinnitys (1991), Jarmo Tuomiston teos Yrityskiinnitys (2007) sekä Pauliine Koskelon teos Yrityssaneeraus (1994). Merkittäviä lähteitä ovat myös korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2015:2, KKO 2015:3 ja KKO 2017:63.
Kirjoituksessa on ensin perehdytty yrityskiinnitykseen hypotekaarisena vakuutena, jonka kohteena voi olla yrityksen elinkeinotoimintaan kuuluvaa irtainta omaisuutta. Kirjoituksessa on käyty läpi kiinnityskelpoista omaisuutta, suhdetta muihin vakuusmuotoihin ja kiinnityksen oikeusvaikutuksia. Tämän jälkeen kirjoituksessa on perehdytty tarkemmin yrityssaneeraukseen. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti vakuusvelkojan asema saneerausmenettelyssä. Kirjoituksessa onkin käyty läpi saneerausvelan ja ns. uuden velan välistä rajanvetoa sekä saneerausvelkojen jakoa eri velkaluokkiin.
Lopulta kirjoituksessa tarkastellaan vakuusvelkaosuuden määrittelemistä saneerausohjelmaan. Kirjoituksessa käydään ensin läpi kirjallisuudessa esitettyjä näkökulmia erityisesti vakuuden myyntitapaan ja todennäköisiin rahaksimuuttokustannuksiin liittyen. Tämän jälkeen aihetta käydään läpi oikeuskäytännön ja erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 2015:2, KKO 2015:3 ja KKO 2017:63 näkökulmasta. Ratkaisujen perusteella oikeustila vaikuttaakin selkeytyneen aikaisemmasta. Jatkossa vakuusvelkaosuus yrityssaneerauksessa vaikuttaisikin rinnastuvan pitkälti konkurssivaihtoehtoon, sillä vakuusvelkaosuus pitäisi määrittää vastaavaksi kuin yrityskiinnityksen haltijan jako-osuudeksi konkurssissa muodostuisi.
Kirjoituksessa on ensin perehdytty yrityskiinnitykseen hypotekaarisena vakuutena, jonka kohteena voi olla yrityksen elinkeinotoimintaan kuuluvaa irtainta omaisuutta. Kirjoituksessa on käyty läpi kiinnityskelpoista omaisuutta, suhdetta muihin vakuusmuotoihin ja kiinnityksen oikeusvaikutuksia. Tämän jälkeen kirjoituksessa on perehdytty tarkemmin yrityssaneeraukseen. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti vakuusvelkojan asema saneerausmenettelyssä. Kirjoituksessa onkin käyty läpi saneerausvelan ja ns. uuden velan välistä rajanvetoa sekä saneerausvelkojen jakoa eri velkaluokkiin.
Lopulta kirjoituksessa tarkastellaan vakuusvelkaosuuden määrittelemistä saneerausohjelmaan. Kirjoituksessa käydään ensin läpi kirjallisuudessa esitettyjä näkökulmia erityisesti vakuuden myyntitapaan ja todennäköisiin rahaksimuuttokustannuksiin liittyen. Tämän jälkeen aihetta käydään läpi oikeuskäytännön ja erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 2015:2, KKO 2015:3 ja KKO 2017:63 näkökulmasta. Ratkaisujen perusteella oikeustila vaikuttaakin selkeytyneen aikaisemmasta. Jatkossa vakuusvelkaosuus yrityssaneerauksessa vaikuttaisikin rinnastuvan pitkälti konkurssivaihtoehtoon, sillä vakuusvelkaosuus pitäisi määrittää vastaavaksi kuin yrityskiinnityksen haltijan jako-osuudeksi konkurssissa muodostuisi.