Kolmevuotiaiden lasten toisen puheeseen kohdistuvat korjausaloitteet
Rasku, Sini (2018-06-25)
Kolmevuotiaiden lasten toisen puheeseen kohdistuvat korjausaloitteet
Rasku, Sini
(25.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmevuotiaiden lasten toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita. Tutkielmassa perehdytään siihen, millaisia korjausaloitteita kolmevuotiaat tekevät, mihin edeltävässä kontekstissa korjausaloitteet kohdistuvat ja mitä korjausaloitteiden käytöstä seuraa. Korjausaloitteilla tarkoitetaan vuoroja, joissa vastaanottaja nostaa esille ongelman edeltävän puheen vastaanottamisessa. Korjausaloitteet ovat lapselle keino ratkaista keskustelussa syntyviä ongelmia ja siten ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta, jossa kielen kehittyminen tapahtuu.
Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty osana Kehittyvä kieli ja vuorovaikutus tutkimusprojektia. Aineisto koostuu videotallenteista, jotka on kuvattu 17 kolmevuotiaan lapsen ja heidän vanhempiensa välisissä leikkitilanteissa. Videoaineistoa on yhteensä noin 15 tuntia. Tässä tutkielmassa käytettiin menetelmänä keskustelunanalyysia. Keskustelunanalyysi on empiirinen tutkimusmenetelmä, jonka tavoitteena on kuvata keskustelussa toistuvien rakenteiden toimintaa ilman ennalta asetettuja hypoteeseja.
Kolmevuotiaiden lasten korjausaloitteiden käyttö on jo hyvin samanlaista kuin suomenkielisillä aikuisilla. Suurin eroavaisuus kansainväliseen tutkimukseen on se, että suomenkieliset kolmevuotiaat eivät käytä juurikaan toistoa korjausaloitteena. Kolmevuotiaat tekevät jo monipuolisesti erilaisia korjausaloitteita, mutta yksilöllinen vaihtelu korjausaloitteiden käytössä on vielä suurta. Korjausaloitteita tehdään useammin silloin, kun edeltävä vuoro on luonteeltaan vastauksen vaativa, kuin silloin, kun edeltävä vuoro on toteamus. Lapset siis ymmärtävät jo kolmevuotiaana, mitä heiltä keskustelussa odotetaan. Korjausaloitteen tekemistä seuraa useimmiten korjaus ja keskustelun jatkuminen, mutta joskus aikuinen jättää korjausaloitteen huomioimatta tai ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan useampi korjausaloite. Jos aikuinen jättää lapsen korjausaloitteen huomioimatta, on harvinaista, että lapsi tekee uuden korjausaloitteen. Se, tekeekö lapsi uutta korjausaloitetta, riippuu siis siitä, saako hän aikuiselta vastakaikua korjausaikomukselleen. Korjausaloitteiden seurauksia ei ole tutkittu näin kattavasti aikaisemmin.
Tämän tutkimuksen perusteella jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia, miten keskustelukumppani tai keskustelutilanne vaikuttaa korjausaloitteisiin. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia korjausaloitteiden käytön vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, sekä erilaisia kliinisiä populaatioita ja heidän käyttämiään korjausaloitteita.
Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty osana Kehittyvä kieli ja vuorovaikutus tutkimusprojektia. Aineisto koostuu videotallenteista, jotka on kuvattu 17 kolmevuotiaan lapsen ja heidän vanhempiensa välisissä leikkitilanteissa. Videoaineistoa on yhteensä noin 15 tuntia. Tässä tutkielmassa käytettiin menetelmänä keskustelunanalyysia. Keskustelunanalyysi on empiirinen tutkimusmenetelmä, jonka tavoitteena on kuvata keskustelussa toistuvien rakenteiden toimintaa ilman ennalta asetettuja hypoteeseja.
Kolmevuotiaiden lasten korjausaloitteiden käyttö on jo hyvin samanlaista kuin suomenkielisillä aikuisilla. Suurin eroavaisuus kansainväliseen tutkimukseen on se, että suomenkieliset kolmevuotiaat eivät käytä juurikaan toistoa korjausaloitteena. Kolmevuotiaat tekevät jo monipuolisesti erilaisia korjausaloitteita, mutta yksilöllinen vaihtelu korjausaloitteiden käytössä on vielä suurta. Korjausaloitteita tehdään useammin silloin, kun edeltävä vuoro on luonteeltaan vastauksen vaativa, kuin silloin, kun edeltävä vuoro on toteamus. Lapset siis ymmärtävät jo kolmevuotiaana, mitä heiltä keskustelussa odotetaan. Korjausaloitteen tekemistä seuraa useimmiten korjaus ja keskustelun jatkuminen, mutta joskus aikuinen jättää korjausaloitteen huomioimatta tai ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan useampi korjausaloite. Jos aikuinen jättää lapsen korjausaloitteen huomioimatta, on harvinaista, että lapsi tekee uuden korjausaloitteen. Se, tekeekö lapsi uutta korjausaloitetta, riippuu siis siitä, saako hän aikuiselta vastakaikua korjausaikomukselleen. Korjausaloitteiden seurauksia ei ole tutkittu näin kattavasti aikaisemmin.
Tämän tutkimuksen perusteella jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia, miten keskustelukumppani tai keskustelutilanne vaikuttaa korjausaloitteisiin. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia korjausaloitteiden käytön vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, sekä erilaisia kliinisiä populaatioita ja heidän käyttämiään korjausaloitteita.