Keskushermostollinen kuuloerottelu 7–9-vuotiailla änkyttävillä lapsilla
Vahtera, Kristiina (2018-07-02)
Keskushermostollinen kuuloerottelu 7–9-vuotiailla änkyttävillä lapsilla
Vahtera, Kristiina
(02.07.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin keskushermostollista kuuloerottelua 7-9-vuotiailla lapsilla, joilla on vakiintunut kehityksellinen änkytys. Kuuloerottelu on osa laajempaa kuullun prosessointia ja luo perustan lapsen puheen- ja kielenkehitykselle. Kuuloerottelun heikentymisen on todettu olevan yhteydessä moniin kehityksellisiin kielellisiin häiriöihin, esimerkiksi änkytykseen. Koska varhaislapsuuden tarkka kuuloerottelu on lapsen puheen- ja kielenkehitykselle välttämätön, siihen liittyvät häiriöt olisi hyvä huomata ajoissa. On siis tärkeää tutkia, voisiko keskushermostollinen kuuloerottelu olla yksi änkytyksen etiologinen tai vakiintumiseen vaikuttava tekijä.
Tutkittavina oli yhteensä 14 tervettä, täysiaikaisena syntynyttä lasta (7 änkyttävää ja 7 sujuvasti puhuvaa), joille tehtiin kuuloherätevastemittaukset kesän ja syksyn 2017 aikana. Tutkittavat rekrytoitiin Turun yliopiston aiemmin toteuttamasta Hyvän kasvun avaimet kohorttitutkimuksesta. Mittaukset toteutettiin Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimusyksikössä osana NeuroTalk-tutkimusprojektia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuuloherätevasteita (event-related potentials, ERP) ja ärsykkeinä siniääniä. Koeasetelmana oli oddball-paradigma, jossa säännöllisesti toistuvien vakioärsykkeiden lisäksi esitettiin poikkeavia, vakioärsykettä korkeampia ja matalampia devianttiärsykkeitä. Kuuloerottelua tutkittiin laskemalla sekä änkyttäville että sujuvasti puhuville MMN-poikkeusnegatiivisuusvasteen (mismatch negativity) keskiarvoistettu amplitudi, latenssi ja näiden jakaumat.
Tutkimuksella pyrittiin saamaan lisätietoa voimakkuus- ja taajuuspiirteiden kuuloerottelusta vakiintuneesti änkyttävillä lapsilla. MMN-vasteiden latenssi, amplitudi ja näiden jakauma heijastavat keskushermostollisen esitietoisen kuulotiedon prosessoinnin tehokkuutta, erottelun nopeutta ja laajuutta kuuloaivokuorella. Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkitseviä tuloksia, mutta havaittiin ryhmien välisten erojen olevan suurimmillaan otsa- ja päälaenlohkossa. Tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että änkyttävien henkilöiden kuulotiedon prosessointi ja kuuloerottelu on erilaista kuin sujuvasti puhuvilla, ja että änkyttävien lasten kuuloerottelu kypsyy hitaammin kuin sujuvasti puhuvien. Tämän ja aiempien tutkimustulosten perusteella änkytyksen yhtenä taustatekijänä saattavat olla toiminnalliset vaikeudet kuuloprosessoinnin ja puheen motorisen suunnittelun yhdistämisessä.
Tutkittavina oli yhteensä 14 tervettä, täysiaikaisena syntynyttä lasta (7 änkyttävää ja 7 sujuvasti puhuvaa), joille tehtiin kuuloherätevastemittaukset kesän ja syksyn 2017 aikana. Tutkittavat rekrytoitiin Turun yliopiston aiemmin toteuttamasta Hyvän kasvun avaimet kohorttitutkimuksesta. Mittaukset toteutettiin Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimusyksikössä osana NeuroTalk-tutkimusprojektia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuuloherätevasteita (event-related potentials, ERP) ja ärsykkeinä siniääniä. Koeasetelmana oli oddball-paradigma, jossa säännöllisesti toistuvien vakioärsykkeiden lisäksi esitettiin poikkeavia, vakioärsykettä korkeampia ja matalampia devianttiärsykkeitä. Kuuloerottelua tutkittiin laskemalla sekä änkyttäville että sujuvasti puhuville MMN-poikkeusnegatiivisuusvasteen (mismatch negativity) keskiarvoistettu amplitudi, latenssi ja näiden jakaumat.
Tutkimuksella pyrittiin saamaan lisätietoa voimakkuus- ja taajuuspiirteiden kuuloerottelusta vakiintuneesti änkyttävillä lapsilla. MMN-vasteiden latenssi, amplitudi ja näiden jakauma heijastavat keskushermostollisen esitietoisen kuulotiedon prosessoinnin tehokkuutta, erottelun nopeutta ja laajuutta kuuloaivokuorella. Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkitseviä tuloksia, mutta havaittiin ryhmien välisten erojen olevan suurimmillaan otsa- ja päälaenlohkossa. Tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että änkyttävien henkilöiden kuulotiedon prosessointi ja kuuloerottelu on erilaista kuin sujuvasti puhuvilla, ja että änkyttävien lasten kuuloerottelu kypsyy hitaammin kuin sujuvasti puhuvien. Tämän ja aiempien tutkimustulosten perusteella änkytyksen yhtenä taustatekijänä saattavat olla toiminnalliset vaikeudet kuuloprosessoinnin ja puheen motorisen suunnittelun yhdistämisessä.