Esitutkimus vertaishavainnoinnista ja suorasta palautteesta käsihygienian oppimismenetelmänä sairaalassa
Palmen, Jenni (2018-07-02)
Esitutkimus vertaishavainnoinnista ja suorasta palautteesta käsihygienian oppimismenetelmänä sairaalassa
Palmen, Jenni
(02.07.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Käsihygienia on tärkein yksittäinen keino vähentää hoitoon liittyvien infektioiden (HLI) esiintyvyyttä, ja siten parantaa potilasturvallisuutta. Sitoutuminen käsihygienian toteuttamiseen on ollut heikkoa. Yksi tunnistetuista ongelmista on ristiriita oletetun ja todellisen käsihygieniakäyttäytymisen välillä. Havainnointi on tehokas keino todentaa tätä ristiriitaa. Yksilöllinen palaute havainnointitilanteen jälkeen voi edesauttaa käyttäytymismuutosta. Vertaishavainnointi on kokemukselliseen oppimiseen perustuva menetelmä, jonka tavoitteena on käsihygienian oppiminen yhdessä kollegoiden kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata käsihygienian vertaishavainnointia sairaalan vuodeosastolla sairaanhoitajien toteuttamana ja kokemana. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata vertaishavainnoinnin käyttöönoton edellytyksiä, ja sen vaikutusta käsihygienian toteuttamiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa vertaishavainnoinnista, sekä kehittää vertaishavainnointia interventiona ja parantaa käyttöönoton edellytyksiä saatujen tulosten perusteella.
Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisena esitutkimuksena, jossa käsihygienian toteutumista mitattiin ennen interventiota ja sen jälkeen. Interventio sisälsi alkukoulutuksen, pareittain tehdyn vertaishavainnoinnin, suoran palautteen havainnointitilanteen jälkeen ja kyselyn havainnoijien ja havainnoitavien kokemuksista. Tutkija havainnoi käyttöönoton etenemistä. Populaatioksi (N=27) valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden vuodeosaston hoitohenkilökunta eteläsuomalaisesta sairaalasta. Kyselyvastaukset käsiteltiin induktiivisella sisällönanalyysilla tietokoneavusteista NVivo- analyysiohjelmaa hyödyntäen. Esi- ja jälkimittauksen havainnointiaineistot käsiteltiin SPSS -tilasto-ohjelmalla ja Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ja käsihygienian toteutumisprosentteja vertailtiin.
Tutkimukseen osallistui n. 30 % henkilökunnasta (n=8). Kaikki osallistuneet olivat sairaanhoitajia. Osallistujat pitivät vertaishavainnointia toimivana menetelmänä. Käsihygieniaan liittyvää oppimista koettiin tapahtuneen kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta havainnoijana ja omakohtaisemmin havainnoitavana toimiessa. Keskustellen annettu palaute vahvisti molempien oppimista. Havainnoinnin herättämät tunteet olivat pääasiassa positiivisia. Käsihygienian toteuttaminen osastolla parani osittain esi- ja jälkimittausten välillä. Vertaishavainnoinnin käyttöönoton edellytyksiksi tunnistettiin koulutuksen sisältö, riittävyys ja ajoitus, välineiden toimivuus, riittävä aika, havainnointiparien suunnittelu, potilaiden tiedottaminen ja yhteinen tavoite.
Vertaishavainnointi ja palautekeskustelu sen jälkeen saattavat edesauttaa käsihygieniatietoisuuden lisääntymistä ja siihen sitoutumista. Oppimisen kannalta on tärkeää toimia sekä havainnoijana että havainnoitavana. Intervention käyttöönotto edellyttää konkreettista havainnoimisen harjoittelua, aikaa, koko osaston osallistumista ja parien organisointia siten, että havainnointi onnistuu työn ohella.
Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisena esitutkimuksena, jossa käsihygienian toteutumista mitattiin ennen interventiota ja sen jälkeen. Interventio sisälsi alkukoulutuksen, pareittain tehdyn vertaishavainnoinnin, suoran palautteen havainnointitilanteen jälkeen ja kyselyn havainnoijien ja havainnoitavien kokemuksista. Tutkija havainnoi käyttöönoton etenemistä. Populaatioksi (N=27) valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden vuodeosaston hoitohenkilökunta eteläsuomalaisesta sairaalasta. Kyselyvastaukset käsiteltiin induktiivisella sisällönanalyysilla tietokoneavusteista NVivo- analyysiohjelmaa hyödyntäen. Esi- ja jälkimittauksen havainnointiaineistot käsiteltiin SPSS -tilasto-ohjelmalla ja Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ja käsihygienian toteutumisprosentteja vertailtiin.
Tutkimukseen osallistui n. 30 % henkilökunnasta (n=8). Kaikki osallistuneet olivat sairaanhoitajia. Osallistujat pitivät vertaishavainnointia toimivana menetelmänä. Käsihygieniaan liittyvää oppimista koettiin tapahtuneen kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta havainnoijana ja omakohtaisemmin havainnoitavana toimiessa. Keskustellen annettu palaute vahvisti molempien oppimista. Havainnoinnin herättämät tunteet olivat pääasiassa positiivisia. Käsihygienian toteuttaminen osastolla parani osittain esi- ja jälkimittausten välillä. Vertaishavainnoinnin käyttöönoton edellytyksiksi tunnistettiin koulutuksen sisältö, riittävyys ja ajoitus, välineiden toimivuus, riittävä aika, havainnointiparien suunnittelu, potilaiden tiedottaminen ja yhteinen tavoite.
Vertaishavainnointi ja palautekeskustelu sen jälkeen saattavat edesauttaa käsihygieniatietoisuuden lisääntymistä ja siihen sitoutumista. Oppimisen kannalta on tärkeää toimia sekä havainnoijana että havainnoitavana. Intervention käyttöönotto edellyttää konkreettista havainnoimisen harjoittelua, aikaa, koko osaston osallistumista ja parien organisointia siten, että havainnointi onnistuu työn ohella.