Kreikan tie – mallioppilaasta tarkkailuluokalle? : Eurokriisi ja kansallinen identiteetti sekä niiden rooli Juha Sipilän hallituksen talouspolitiikan legitimaatiossa
Von Wright, Martti (2018-07-09)
Kreikan tie – mallioppilaasta tarkkailuluokalle? : Eurokriisi ja kansallinen identiteetti sekä niiden rooli Juha Sipilän hallituksen talouspolitiikan legitimaatiossa
Von Wright, Martti
(09.07.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sitä, miten eurokriisiä sekä talousvaikeuksiin ajautunutta Kreikkaa ja Etelä-Eurooppaa käytettiin eduskunnassa suomalaisuuden määrittelyn ja myönteisen erottautumisen välineinä. Tutkielma selvittää myös eurokriisin ja sen yhteydessä tapahtuneen erottautumisen esiin nostamien kansallisen identiteetin sisältöjen myöhempää merkitystä Suomen oman taloustaantuman eduskuntakäsittelyssä. Siinä tarkastellaan Juha Sipilän hallituksen talouspolitiikan legitimaatioon tähtäävän retoriikan sisältämiä viittauksia eurokriisiin ja kansalliseen identiteettiin. Primääriaineistona on käytetty eduskuntakeskusteluja, joiden tulkitsemisen metodina on laadullinen sisällönanalyysi.
Aineisto osoittaa, että eduskunnassa Kreikan lainoittamisesta käyty keskustelu heijasteli eurokriisin yleiseurooppalaista keskustelua, jossa leimojen luoman arvojärjestyksen kautta Kreikka oli euroalueen hierarkian pohjalla. Suomi esitettiin vastuullisena, pohjoisena talouden mallioppilaana, Kreikan edustaessa ulkoryhmää, joka koettiin kielteisesti. Kreikkaan liitettiin suomalaisuuteen assosioitujen ominaisuuksien vastakohtia. Kreikasta erottauduttiin myönteisesti suomalaisuuden positiivisiin konstruktioihin liittyvillä työarvojen ja rehellisyyden ulottuvuuksilla. Samalla erottauduttiin myös muista Etelä-Euroopan maista. Kreikasta ja Etelä-Euroopasta keskusteltaessa erottauduttiin myönteisesti ja määriteltiin suomalaisuutta.
Jyrki Kataisen ja hänen seuraajansa Alexander Stubbin hallitusten aikana Suomi ajautui omaan taloustaantumaansa. Suomen talouden ongelmat olivat jääneet ikään kuin eurokriisin varjoon. Kevään 2015 eduskuntavaalit käytiin ilmapiirissä, jossa sisäisiin riitoihin päätyneen Stubbin hallituksen katsottiin olleen historiallisen huono. Vaalien pääteemana oli Suomen oma valtion velka. Voittajaksi osoittautunut Keskusta, muodosti Juha Sipilän johdolla Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallituksen.
Hallituksen talouslinjausten eduskuntakäsittelyssä, hallituspuolueet esittivät sellaisten suomalaisuuteen vahvasti assosioitujen kulttuuristen arvojen tulleen laiminlyödyiksi, joihin pohjautuen aikaisemmin oltiin erottauduttu myönteisesti Etelä-Euroopan kriisimaista. Kulttuurisesti tärkeiden työarvojen sekä talkoohengen merkitystä talouden korjaamisen kannalta korostettiin ja hallitusohjelman esitettiin heijastelevan näitä arvoja. Suomen talouskehityksen tulkittiin olevan EU:n huonointa ja Suomen ongelmien taustalla olevat syyt rinnastettiin kriisimaiden ongelmien taustalla oleviin syihin. Suomen katsottiin olevan ”Kreikan tiellä” ja vaarassa joutua niin sanotun troikan holhoukseen, kuten euroalueen kriisimaat aikaisemmin. Suomen katsottiin myös jääneen kilpailukyvyssä jälkeen verrokkimaistaan ja jääneen kilpailukyvyn lisäksi eri tavoin jälkeen myös kriisimaista, kuten Kreikasta. Tutkielma osoittaa, että eurokriisiin pohjaavissa uhkakuvissa yhdistyivät erilaiset kansallisen identiteetin aspektit, joihin vedoten hallitus legitimoi talouspolitiikkaansa.
Aineisto osoittaa, että eduskunnassa Kreikan lainoittamisesta käyty keskustelu heijasteli eurokriisin yleiseurooppalaista keskustelua, jossa leimojen luoman arvojärjestyksen kautta Kreikka oli euroalueen hierarkian pohjalla. Suomi esitettiin vastuullisena, pohjoisena talouden mallioppilaana, Kreikan edustaessa ulkoryhmää, joka koettiin kielteisesti. Kreikkaan liitettiin suomalaisuuteen assosioitujen ominaisuuksien vastakohtia. Kreikasta erottauduttiin myönteisesti suomalaisuuden positiivisiin konstruktioihin liittyvillä työarvojen ja rehellisyyden ulottuvuuksilla. Samalla erottauduttiin myös muista Etelä-Euroopan maista. Kreikasta ja Etelä-Euroopasta keskusteltaessa erottauduttiin myönteisesti ja määriteltiin suomalaisuutta.
Jyrki Kataisen ja hänen seuraajansa Alexander Stubbin hallitusten aikana Suomi ajautui omaan taloustaantumaansa. Suomen talouden ongelmat olivat jääneet ikään kuin eurokriisin varjoon. Kevään 2015 eduskuntavaalit käytiin ilmapiirissä, jossa sisäisiin riitoihin päätyneen Stubbin hallituksen katsottiin olleen historiallisen huono. Vaalien pääteemana oli Suomen oma valtion velka. Voittajaksi osoittautunut Keskusta, muodosti Juha Sipilän johdolla Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallituksen.
Hallituksen talouslinjausten eduskuntakäsittelyssä, hallituspuolueet esittivät sellaisten suomalaisuuteen vahvasti assosioitujen kulttuuristen arvojen tulleen laiminlyödyiksi, joihin pohjautuen aikaisemmin oltiin erottauduttu myönteisesti Etelä-Euroopan kriisimaista. Kulttuurisesti tärkeiden työarvojen sekä talkoohengen merkitystä talouden korjaamisen kannalta korostettiin ja hallitusohjelman esitettiin heijastelevan näitä arvoja. Suomen talouskehityksen tulkittiin olevan EU:n huonointa ja Suomen ongelmien taustalla olevat syyt rinnastettiin kriisimaiden ongelmien taustalla oleviin syihin. Suomen katsottiin olevan ”Kreikan tiellä” ja vaarassa joutua niin sanotun troikan holhoukseen, kuten euroalueen kriisimaat aikaisemmin. Suomen katsottiin myös jääneen kilpailukyvyssä jälkeen verrokkimaistaan ja jääneen kilpailukyvyn lisäksi eri tavoin jälkeen myös kriisimaista, kuten Kreikasta. Tutkielma osoittaa, että eurokriisiin pohjaavissa uhkakuvissa yhdistyivät erilaiset kansallisen identiteetin aspektit, joihin vedoten hallitus legitimoi talouspolitiikkaansa.