Rauhanrakentaminen Somaliassa ja Somalimaassa : Ortodoksisesta kriittiseen liberalismin ja realismin teoriaan

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisen rauhanrakentamisen teorian kehitystä ja tutkitaan teoreettisten suuntausten kongruenssia Somalian ja Somalimaan rauhanrakentamisen tapauksissa. Teoreettisia suuntauksia jaotellaan yhtäältä liberaalin ja realistisen ja toisaalta ortodoksisen ja kriittisen koulukunnan välisenä jakolinjana. Täten tutkittavia rauhanrakentamisen teorioiden ideaalityyppejä ovat ortodoksinen liberalismi, emansipatorinen liberalismi, ortodoksinen realismi ja pragmaattinen realismi. Keskeinen tutkimusintressi on se, miten kriittisen rauhanrakentamisen vastateesi vastaa ortodoksisen rauhanrakentamisen teesiin ja toisaalta, miten hieman tuoreempi realistisen rauhanrakentamisen teoria suhteutuu liberaaliin rauhanrakentamisen teoriaan.

Teorioita tutkitaan kongruenssianalyysin ja strukturoidun ja fokusoidun vertailun menetelmien avulla. Kongruenssianalyysissä teorioista muodostetaan ”testattavia” propositioita, joita verrataan rauhanrakentamisen todellisuuden kanssa. Teoriat nähdään toisiaan täydentävinä, ei kilpailevina, joten niiden täydelliseen todistamiseen tai falsifioimiseen ei pyritä. Sen sijaan tutkielmassa keskitytään teorioiden väliseen suhteeseen. Kongruenssianalyysin tueksi laaditaan historiallinen narratiivi, jossa kuvaillaan maiden rauhanrakentamisen kokemusta. Näiden kuvailussa painotetaan teorialähtöisiä tutkimusintressejä, jotka jakautuvat rauhanrakentamisen politiikkatoimenpiteisiin ja rauhanrakentamisen tuloksiin. Historiallisen narratiivin empiirisiä havaintoja peilataan lopuksi määriteltyihin teoreettisiin propositioihin. Kongruenssianalyysin tuloksien validiteettia vahvistetaan tapausten välisellä vertailulla, missä tutkitaan erityisesti kongruenssin säännönmukaisuutta tapausten kesken.

Tutkielman keskeisin johtopäätelmä on se, että liberalismin ja realismin välinen jakolinja ei ole lopulta kovin keskeinen Somalian ja Somalimaan rauhanrakentamisessa, vaan sen sijaan olennaisempi jakolinja kulkee ortodoksisen ja kriittisen koulukunnan välillä. Kriittisessä koulukunnassa sekä emansipatorisen liberalismin että pragmaattisen realismin propositiot ovat hyvin linjassa empiiristen havaintojen kanssa, ja ne saavat siten ortodoksista koulukuntaa paremmin tukea. Myös ortodoksisella liberalismilla ja realismilla vaikuttaisi olevan kuitenkin rooli rauhanrakentamisprosessin tukemisessa, mutta niiden merkitys on alisteinen kriittiselle rauhanrakentamiselle. Tapauksista Somaliassa on harjoitettu voittopuoleisesti ortodoksisen teorian mukaista rauhanrakentamisen politiikkaa, mikä ei ole johtanut teorian odotusarvoon rauhasta. Somalimaassa puolestaan on harjoitettu kriittisen teorian mukaista politiikkaa, mikä sen sijaan on johtanut pitkälti odotusarvonsa mukaiseen tulokseen. Vaikka tutkielman tulokset puhuvat suuressa määrin kriittisen koulukunnan puolesta, olisi kuitenkin liian suoraviivaista sanoa, että Somaliassa pitäisi noudattaa Somalimaan esimerkkiä, sillä maat eivät ole täysin yhteismitalliset. Sen sijaan Somalimaan esimerkkiä voisi olla hyödyllistä soveltaa Somalian osavaltiotasolla, missä on havaittavissa lupaavia merkkejä rauhanrakentamisen saralla.